Tänään päästiin oikeisiin hommiin! Rakensimme kakkosnelosista kehikon harkkojen päälle. Oli suorastaan messevä tunne, kun Mies ojensi minulle porakoneen ja käski porata reikiä...en ole ikinä porannut porakoneella (tätä Mies ei tiennyt)!!! Seuraavaksi hän ojensi minulle sähkökäyttöisen käsihöylän ja käski höylätä. En ole ikina höylännyt sähköhöylällä (sitäkään hän ei tainnut tietää)!!! Porasin ja höyläsin.
Bitumia leikkelin harkkojen ja kakkosnelosten väliin kosteussuluksi.
Oli tosi helppo naulata kehikko kasaan, kun olin porannut alut nauloja varten. Kehikon ristimittakin pysyi kohdillaan.
Pienenpieniä porrastuksia höyläsin tasaisiksi, jotta saadaan lattialaudat tasaisesti paikoilleen.
Viittä vailla valmis kehikko.
Saimme runsaasti liikuntaa, koska kakkosnelosia sai roudata pihan toiselta laidalta. Jotain kannoimme yhdessä Miehen kanssa...taisi olla blondi hitaanpuoleinen, koska Mies tokaisi: "Tämähän on kuin hidastetusta elokuvasta!"
Minulla oli niin ihanaa, että piti yhtenään käydä halaamassa Miestä. Hän vähän päivitteli moista touhua ja sanoi sitä hidasteeksi. Blondin työmaalla on halaustauot ja pussaustauot välttämättömiä, jollei ihan pakollisia!
Pitäisköhän vaihtaa alaa? Jos ryhtyisi rakennusalan yrittäjäksi... Ihan realistista. Olenhan nyt näyttänyt, että osaan käyttää kaikenlaisia koneita, tosin naulapyssyä ei olla vielä tarvittu. Naulapyssyn ja tasolaserin suhteen ilmoittaudun ainakin tässä vaiheessa projektia luomuksi. Tarkoitan, että paukuttelen manuaalivasaraa ja käytän vatupassia. Mainittavaa mielestäni on se, että pystyimme hyödyntämään kakkosnelosen kappaleita, joita joku muu rakentaja oli käyttänyt ties mihin tarkoitukseen. Onnistuin siis kierrättämään, mikä oli perusajatukseni tässä projketissa. Piti vain ensin purkaa! Se onkin sitten ihan oma juttunsa, josta en nyt suuremmin hinkuisi kertoa. Sen voin sanoa, että rakentaa voi, mutta jos joutuu ensin purkamaan, että voi rakentaa, niin...no voit arvata loput! Sanon vielä tästä aiheesta sen verran, että sorkkarauta on loistava keksinto.
Yhtäkkiä hyttyset ovat hävinneet. Liekö pääskysillä mitään tekemistä asian kanssa. Tänään mökin ympäristössä on pyrähdellyt oikea pääskyparvi ihanasti piipittäen. Parina kesänä pääskypari rakensi uutterasti pesänsä mökin likelle.. Oli niin mielenkiintoista seurata hautomista ja poikasten kasvua. Ensimmäisenä kesänä sattui traaginen onnettomuus. Pesä putosi mökin räystään alta kesken kaiken ja poikaset olivat aivan liian pieniä selviytymään, mutta Mies piilotti pesän petojenvaralta talon alle. Kuinka ollakaan emo jatkoi poikasten ruokkimista ja ne selvisivät. Aivan uskomatonta!!! Seuraavana kesänä ne palasivat ja tekivät pesänsä ilmeisesti johonkin pihapuuhun, koska toivat lentokykyiset poikasensa nukkumaan meidän kuistin parrujen päälle. Uskon, että samoja pääskysiä ovat nämäkin, jotka nyt pelastavat meidät hyttysiltä.
Tulimme käymään vaihteeksi kotona...pyykkiä nimittäin pitää pestä aina välillä. Otimme Miehen kanssa kuivia pyykkejä narulta ja yritimme yhdessä taitella lakanaa. Siitä ei millään meinannut tulla mitään, koska Mies otti aina ristikkäisistä kulmista kiinni. Blondin työmaalla on tuo ristimitan ottaminen tainnut mennä niin selkäytimeen, että se sotkeutuu joka asiaan.
Pitäisköhän vaihtaa alaa? Jos ryhtyisi rakennusalan yrittäjäksi... Ihan realistista. Olenhan nyt näyttänyt, että osaan käyttää kaikenlaisia koneita, tosin naulapyssyä ei olla vielä tarvittu. Naulapyssyn ja tasolaserin suhteen ilmoittaudun ainakin tässä vaiheessa projektia luomuksi. Tarkoitan, että paukuttelen manuaalivasaraa ja käytän vatupassia. Mainittavaa mielestäni on se, että pystyimme hyödyntämään kakkosnelosen kappaleita, joita joku muu rakentaja oli käyttänyt ties mihin tarkoitukseen. Onnistuin siis kierrättämään, mikä oli perusajatukseni tässä projketissa. Piti vain ensin purkaa! Se onkin sitten ihan oma juttunsa, josta en nyt suuremmin hinkuisi kertoa. Sen voin sanoa, että rakentaa voi, mutta jos joutuu ensin purkamaan, että voi rakentaa, niin...no voit arvata loput! Sanon vielä tästä aiheesta sen verran, että sorkkarauta on loistava keksinto.
Yhtäkkiä hyttyset ovat hävinneet. Liekö pääskysillä mitään tekemistä asian kanssa. Tänään mökin ympäristössä on pyrähdellyt oikea pääskyparvi ihanasti piipittäen. Parina kesänä pääskypari rakensi uutterasti pesänsä mökin likelle.. Oli niin mielenkiintoista seurata hautomista ja poikasten kasvua. Ensimmäisenä kesänä sattui traaginen onnettomuus. Pesä putosi mökin räystään alta kesken kaiken ja poikaset olivat aivan liian pieniä selviytymään, mutta Mies piilotti pesän petojenvaralta talon alle. Kuinka ollakaan emo jatkoi poikasten ruokkimista ja ne selvisivät. Aivan uskomatonta!!! Seuraavana kesänä ne palasivat ja tekivät pesänsä ilmeisesti johonkin pihapuuhun, koska toivat lentokykyiset poikasensa nukkumaan meidän kuistin parrujen päälle. Uskon, että samoja pääskysiä ovat nämäkin, jotka nyt pelastavat meidät hyttysiltä.
Tulimme käymään vaihteeksi kotona...pyykkiä nimittäin pitää pestä aina välillä. Otimme Miehen kanssa kuivia pyykkejä narulta ja yritimme yhdessä taitella lakanaa. Siitä ei millään meinannut tulla mitään, koska Mies otti aina ristikkäisistä kulmista kiinni. Blondin työmaalla on tuo ristimitan ottaminen tainnut mennä niin selkäytimeen, että se sotkeutuu joka asiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti