Uneton Tirvalla

Unettomuutta. Toissapäivänä heräsin nippa nappa viiden tunnin yöunien jälkeen enkä pystynyt enää nukkumaan. Ajatukset pyörivät vain laasteissa ja ikkunoiden kittaamisessa, joten nousin  ja lähdin töihin. Yritin tehdä hiljaa hommia, että Mies pystyisi nukkumaan. Sain ikkunat kitattua ja varmasti täysin vääräoppisesti. Nähtäväksi jää pysyvätkö kitit paikoillaan ja milloin ovat riittävästi kuivuneet maalattavaksi.

Toissapäivänä tapahtui muutakin mainittavaa. Miehen kuva oli sanomalehdessä, oikein kaksin kappalein. Serkkumies viestitteli ja muistutti, mitä pitää tehdä siitä hyvästä, että on saanut nassunsa lehteen: tarjota pitsa. No, pitsa tuli tarjotuksi, kun serkkumies vaimoineen(rakas ystäväni) toivat itse pitsat tullessaan. Tullessaan he toivat myös iskuporakoneen, jolla serkkumies porasi meidän hienoon juuri valettuun anturaan lukuisia reikiä. Hirvitti ihan, kestääkö valu halkeilematta...kesti se.

Reiät tulivat harkkojen keskelle. Näihin reikiin asetettiin ruosteiset rautatangot sojottamaan.

Mutta ensin piti mittailla. Jotta harkot olisivat nurkissa suorakulmassa pitää ottaa ristimitta. Siis, mitataan ensin sivut niin, että vastakkaiset sivut ovat juuri samanpituiset. Sen jälkeen otetaan ristimitta, minkä pitäisi täsmätä molemmista kulmista. Mutta kun ei täsmää. Sen jälkeen seuraa armotonta säätöä ja mittauksia ja säätöä. Lopulta saattaa käydä niin hyvin, että tulos tyydyttää ja kulmaharkot löytävät paikkansa. Harkot muurataan kiinni anturaan merkkiviivojen mukaan. Merkkiviivat saadaan kohdalleen, kun kiristellään sellaista räpsylankaa. Langan avulla nähdään, ovatko harkot oikeassa asennossa.

Eilisaamuna oli Miehen vuoro kärsiä unettomuudesta. Kuulin kahvinkeittimen porinan, mutta en jaksanut millään nousta...nukuin vielä pari tuntia. Kun sitten vihdoin sain kammettua itseni sängystä, kurkkasin ulos; Mitä näinkään!!! Rakas Mies oli tehnyt muurauslaastia ja oli muuraamassa harkkoja anturaan. Voi häntä! Miten ihanaa ja liikuttavaa! Join kahvit kaikessa rauhassa ja hinasin itseni työmaalle. Työt sujuivat niin kauan kuin aineksia riitti, joten ei auttanut muu kuin lähteä kaupunkiin noutopihaostoksille. Laastin lisäksi pihalta lähti mukaan kakkosnelosia. Kirjoitin, että hyvin sujui työnteko, mutta ei niin hyvin, että sukulaismies ja serkkumies voisivat tulla katsomaan. Tehdään pikku säätöä ennenkuin näytetään kenellekään. Olispas taas laittanut äkkinäisen asialle, niin ei olisi tullut tästäkään hommasta yhtään mitään...

 

 

Mies väittää, että olen perfektionisti. Ja höpön höpö!!! Kyllä blondin jälki rakennustyömaalla on kaukana täydellisyyden tavoittelusta. Mies myönsi tämän, mutta oli sitä mieltä, että

 olisin perfektionisti mikäli taitoni olisivat riittävän hyvät. Tänään hän häipyi sisälle ja sanoi lähtevänsä elpymään, koska on niin rankkaa seurata, kun blondi hikoilee. Mielihyvin elpymiset hänelle suon...huomenna nimittäin alkaa kehikon rakentaminen ja siinä hommassa tarvitaan Miestä. Saas nähdä, kumpi kasvaa nopeammin ohra naapuripellossa vai minun lasipalatsini!