Lauantaina pääsin vihdoin vauhtiin nukkuma-aitan maalauksen kanssa. Olin siis raaputtanut ja kaapinut vanhaa maalia pois pitkin kesää. Kun luulin, että kaikki irtoava maali on saatu pois, niin jo seuraavana päivänä taas repsotti jossain kohdassa. Otin siis aseen käteen ja hioin hiomakoneella pahimmat seinät. Pitkästä aikaa sai oikein lämpimässä säässä hikoilla. Olimme lähdössä kaupunkiin viettämään iltaa ystäviemme puutarhaan omenapuiden katveeseen...odotettavissa oli herkullinen ilta, mutta minun teki mieli kokeilla maalia. Olisiko nyt maalin valinta onnistunut, kun Mies teki lopullisen päätöksen.
Meillä oli aivan ihastuttava ilta ystäviemme kanssa. Talon isäntä wokkasi mahtavaa ruokaa. Katsokaa ja haistakaa, mikä aromi! Aivan rakastan intialaista ruokaa. Emäntä herätteli ruokahaluamme, vakkei se todellakaan herättelyä kaivannut, unelmaihanilla mansikkaisilla aperitiiveilla. Jälkiruoka aivan suli suussa ja lopuksi siirryimme vielä sisätiloihin juustotarjottimen ääreen. Täydellistä!
Tandoorihöyryjä.
Ei mennyt lauantaipäiväkään sateetta, mutta oli kuitenkin leppeän lämmintä. Mies joutui jo kuoriutumaan takistaan, kun yöllä palailimme jalkaisin kotiin.
Sää oli hiukan ukkostava ja matkalla kävimme huviksemme läpi kaikki mahdolliset tuttavat ja ystävät, kenen koteihin voisimme mennä turvaa hakemaan, jos ukkosmyrsky yllättäisi. Ohitimme siinä matkalla myös talon, jonka kohdalla blondi häpeää ja muu perhe kokee syvää myötähäpeää joka kerta , kun siitä ohi menemme.. Kai tämäkin on nyt pakko kertoa, kun aloitin...
Tulimme kerran jokunen vuosi sitten talvisena pakkasiltana kotiin ja ajoimme tämän kyseisen talon ohi. Huomasin, että talon autotallin oven ylöpuolelta tuli savua! Höyrysin asiasta niin, että Mieskin uskoi ja kääntyi takaisin päin. Parkkeerasimme auton talon eteen ja todellakin autotallin oven yläpuolelta tuprusi savua. Mitäs minä sanoin!!! Hetken mietin, miten toimin ja sitten astuin reippaasti autosta ja suuntasin määrätietoiset askeleeni talon ovelle. Soitin ovikelloa ja hetken sydäntäni kylmäsi, kun tajusin, että oven saattaisi tulla avaamaan lapsi. Mutta kukaan ei tullut ja käännähdin jo lähteäkseni, ja silloin kuulin askeleet...huh, ainakin siellä ollaan hengissä. Oven avaa punakka hiukan höyryävä mies kylpytakissaan! Toivoin, että maa minut nielaisisi! Sain sokellettua hänelle anteeksipyynnön ja kerroin olevani huolissani heidän autotallistaan, josta tupruaa savua. Tähän talon isäntä toteaa hyvin totisena, että näin tapahtuu aina, kun he saunovat, koska saunan ilmanvaihtoaukko sattuu olemaan juuri siinä oven päällä. Toivottelin hyvää jatkoa ja juoksin autolle, jossa perheen Miesväki istui päät alaspainettuna. Meidät auto starttasi melko kipakasti kotia kohti.
Sää oli hiukan ukkostava ja matkalla kävimme huviksemme läpi kaikki mahdolliset tuttavat ja ystävät, kenen koteihin voisimme mennä turvaa hakemaan, jos ukkosmyrsky yllättäisi. Ohitimme siinä matkalla myös talon, jonka kohdalla blondi häpeää ja muu perhe kokee syvää myötähäpeää joka kerta , kun siitä ohi menemme.. Kai tämäkin on nyt pakko kertoa, kun aloitin...
Tulimme kerran jokunen vuosi sitten talvisena pakkasiltana kotiin ja ajoimme tämän kyseisen talon ohi. Huomasin, että talon autotallin oven ylöpuolelta tuli savua! Höyrysin asiasta niin, että Mieskin uskoi ja kääntyi takaisin päin. Parkkeerasimme auton talon eteen ja todellakin autotallin oven yläpuolelta tuprusi savua. Mitäs minä sanoin!!! Hetken mietin, miten toimin ja sitten astuin reippaasti autosta ja suuntasin määrätietoiset askeleeni talon ovelle. Soitin ovikelloa ja hetken sydäntäni kylmäsi, kun tajusin, että oven saattaisi tulla avaamaan lapsi. Mutta kukaan ei tullut ja käännähdin jo lähteäkseni, ja silloin kuulin askeleet...huh, ainakin siellä ollaan hengissä. Oven avaa punakka hiukan höyryävä mies kylpytakissaan! Toivoin, että maa minut nielaisisi! Sain sokellettua hänelle anteeksipyynnön ja kerroin olevani huolissani heidän autotallistaan, josta tupruaa savua. Tähän talon isäntä toteaa hyvin totisena, että näin tapahtuu aina, kun he saunovat, koska saunan ilmanvaihtoaukko sattuu olemaan juuri siinä oven päällä. Toivottelin hyvää jatkoa ja juoksin autolle, jossa perheen Miesväki istui päät alaspainettuna. Meidät auto starttasi melko kipakasti kotia kohti.
Onneksi ei tullut ukkosmyrskyä ja emme joutuneet kysymään turvapaikkaa saunovalta mieheltä. Toki hän varmasti sen olisi mielihyvin meille tarjonnut, olinhan sentään pelastanut hänen henkensä... jos hän olisi pelastusta kaivannut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti