A.R.K.I.
A= aamuherätykset
R= ruokailut koulun ruokalassa
K= kotoilu
I= ihanat ihmiset kaupungissa
R= ruokailut koulun ruokalassa
K= kotoilu
I= ihanat ihmiset kaupungissa
Aamut ovat olleet kamalia! Ei minulle todellakaan riitä kuuden-seitsemän tunnin yöunet. Raahaudun sängystä jalat puutuneina, silmät suunnilleen ummessa napsauttamaan kahvinkeittimen päälle ja toivon, ettei perheväki ole miinoittanut kulkureittiäni tavaroilla. Kahvi on ihan pakko laittaa jo illalla valmiiksi keittimeen. Minulla on aamuisin niin löysät ranteet, että kahvinporot lentelisivät ympäri huushollia, jos tokkurassa niitä yrittäisin pussista kaivaa. Onneksi sanomalehti pitää hakea tienvarren postilaatikosta, silloin alkaa pikkuhiljaa herätä, varsinkin talvipakkasilla.
Kouluruoka herättää jostakin kummallisesta syystä aivan käsittämättömän suuria tunteita. Minusta se on ihan hyvää, joissakin kouluissa jopa erinomaista. Itse syön sitä parjattua keskuskeittiöruokaa. Kesän grilliherkkujen ja marenkikakkujen jälkeen on todella hyvä palata arkeen myös ruuan suhteen. Yritän syödä kasvatusaterian mahdollisimman tunnollisesti lautasmallin mukaan. Salaattia annostelen ehkä enemmänkin kuin puoli lautasta ja hiilareistä nipistän niin paljon kuin mahdollista, paitsi silloin, kun on jotain pastavuokaa...ne ovat kouluruuista parhaita.
Kotoilu on mahtavaa. Juuri tällä viikolla kotoilu sisältää pyykkäystä. Kun palasimme kotiin mökiltä, meitä odotti karmeat likapyykkikasat. Arvioin kestävän viitisen päivää ennenkuin ne on selätetty. Kodin puutarha vaatisi myös runsasta paneutumista... tyydyin ensi alkuun siihen, että rylläsin nurmen sellaiseen kuntoon, että siinä voi kävellä nostelematta suuremmin jalkojaan. Kiersin myös tyhjentelemässä orvokkiruukut, nyt ne odottelevat syyskukkia. Kasvihuone on tuottanut hyvin. Kurkkuja olemme nauttineet pitkin kesää, mutta tomaatit alkavat vasta nyt kypsyä. Toivotaan, että olisi vielä lämmintä, jotta runsas tomaattisatokin tulisi käytettyä. Jos ei lämpö riitä, kerätään tomaatit ja kääritään ne paperin sisälle...kyllä ne siellä punastuvat.
Marjat odottavat kerääjää. Meillä on myös kotipuutarhassa marjapensaita ja vadelmat ja mustaherukat suorastaan huutavat syöjiä luokseen. Vadelmista saa proteiinit samalla...kas kun vähintään joka toisessa mönkii pulska vattumato.
Ihanat ihmiset. Työpaikka on pullollaan ihmisiä, joiden kanssa on upeaa saada tehdä töitä. Olipa mukava tavata loman jälkeen. Kaikkia ei voi tavata ja seurata heidän elämäänsä sosiaalisessa mediassa, joten nyt onkin paljon kuultavaa ja nähtävää.
Rakkaan ystäväni kanssa, jota myös olen nähnyt liian vähän kesän aikana, olisi pitänyt lähteä lenkille, mutta lähdimmekin shoppailemaan. Sitä minä en mitenkään erityisen usein harrasta. Vahingossa osuimme Vilan vip-iltaan (mahtavat tarjoilut, kaikesta 20 %:n ale) ja sieltä lähti mukaan vanhan roosan värinen liivimekko. Aika liikkis. Tästä mekostä tulee mieleen lapsuus: pitkät viljanvaaleat tiukkaan letitetyt palmikot, mekot ja makkaralla olevat sukkapöksyt, joita nostettiin niin, että koko tyttö nousi ilmaan.
Kouluruoka herättää jostakin kummallisesta syystä aivan käsittämättömän suuria tunteita. Minusta se on ihan hyvää, joissakin kouluissa jopa erinomaista. Itse syön sitä parjattua keskuskeittiöruokaa. Kesän grilliherkkujen ja marenkikakkujen jälkeen on todella hyvä palata arkeen myös ruuan suhteen. Yritän syödä kasvatusaterian mahdollisimman tunnollisesti lautasmallin mukaan. Salaattia annostelen ehkä enemmänkin kuin puoli lautasta ja hiilareistä nipistän niin paljon kuin mahdollista, paitsi silloin, kun on jotain pastavuokaa...ne ovat kouluruuista parhaita.
Kotoilu on mahtavaa. Juuri tällä viikolla kotoilu sisältää pyykkäystä. Kun palasimme kotiin mökiltä, meitä odotti karmeat likapyykkikasat. Arvioin kestävän viitisen päivää ennenkuin ne on selätetty. Kodin puutarha vaatisi myös runsasta paneutumista... tyydyin ensi alkuun siihen, että rylläsin nurmen sellaiseen kuntoon, että siinä voi kävellä nostelematta suuremmin jalkojaan. Kiersin myös tyhjentelemässä orvokkiruukut, nyt ne odottelevat syyskukkia. Kasvihuone on tuottanut hyvin. Kurkkuja olemme nauttineet pitkin kesää, mutta tomaatit alkavat vasta nyt kypsyä. Toivotaan, että olisi vielä lämmintä, jotta runsas tomaattisatokin tulisi käytettyä. Jos ei lämpö riitä, kerätään tomaatit ja kääritään ne paperin sisälle...kyllä ne siellä punastuvat.
Marjat odottavat kerääjää. Meillä on myös kotipuutarhassa marjapensaita ja vadelmat ja mustaherukat suorastaan huutavat syöjiä luokseen. Vadelmista saa proteiinit samalla...kas kun vähintään joka toisessa mönkii pulska vattumato.
Ihanat ihmiset. Työpaikka on pullollaan ihmisiä, joiden kanssa on upeaa saada tehdä töitä. Olipa mukava tavata loman jälkeen. Kaikkia ei voi tavata ja seurata heidän elämäänsä sosiaalisessa mediassa, joten nyt onkin paljon kuultavaa ja nähtävää.
Rakkaan ystäväni kanssa, jota myös olen nähnyt liian vähän kesän aikana, olisi pitänyt lähteä lenkille, mutta lähdimmekin shoppailemaan. Sitä minä en mitenkään erityisen usein harrasta. Vahingossa osuimme Vilan vip-iltaan (mahtavat tarjoilut, kaikesta 20 %:n ale) ja sieltä lähti mukaan vanhan roosan värinen liivimekko. Aika liikkis. Tästä mekostä tulee mieleen lapsuus: pitkät viljanvaaleat tiukkaan letitetyt palmikot, mekot ja makkaralla olevat sukkapöksyt, joita nostettiin niin, että koko tyttö nousi ilmaan.
On muuten aika ihanaa, että on olemassa sellaisia ihania ihmisiä, joita kutsutaan atk-tueksi tai atk-vastaaviksi. Olen hyvin ongelmainen henkilö mitä tulee tietokoneisiin ja erilaisiin systeemeihin niiden sisällä. Piti tässä tällä viikolla anoa palkatonta virkavapaata, jotta pääsen osallistumaan toisen työni kehittämistapahtumaan. Auta armias, kun en edes päässyt siihen toimintaympäristöön, jossa kyseinen anomus tehdään...kas kun en sattunut muistamaan SALASANAA. Sen verran ylpeä kai kuitenkin olen, etten heti hakenut vastaavan olkapäätä, johon tukeutua. Purin hammasta pari päivää ja sitten yritin vielä kerran, ja mitä ihmettä...olin sisällä!!! Pitäisi kai keksiä joku blondimainen pomminvarma strategia salasanojen keksimiseksi ja muistamiseksi. Ei haittaa yhtään, jos saisi vähän vinkkejä!
itse olen ratkaissut salasanat niin, että käytän samaa salasanaa kaikissa paikoissa ja vaihdan vain viimeistä merkkiä kun pyydetään vaihtamaan
VastaaPoistatyyliin: erikoismerkki(+)isokirjain(U)numero(2)loput viisi pienillä kirjaimilla. esim. +U2kkuuu ja kun pitää vaihtaa +U2kkuuv ja kun pitää vaihtaa +U2kkuuu jne.
Tää mun strategia...
Jotain tuohon suuntaan on ihan pikaisesti vilahtanut mielessäni... ja näin taisin toimiakin, mutta kun jossain ympäristössä vaaditaan isoja kirjaimia ja numeroita, en muistanut miten olin ratkaissut kuvion tässä nimenomaisessa tapauksessa...pitää kai ruveta laittamaan jutut jonnekin muistiin.:)
Poista