sunnuntai 12. elokuuta 2012

Avaan oven arkeen.


Kumpi miellyttäisi?
Blondi vai brunette?

Valkoiset ovet ovat paikoillaan...muuta ei sitten olekaan. Mitä ovet sinulle merkitsevät... klassisia psykologisia kysymyksia esim. pääsykokeissa tai työhaastatteluissa ... tai en tiedä kysytäänkö nykyään tuollaisia, mutta voitaisiin kysyä. Puutarhalehdissä näkee silloin tällöin kauniita pihoja, joissa on "ovia ei minnekään". Minullakin on nyt tällainen pihakoriste.

Mitä ovet muuten merkitsevät?

Turvaa.
Mahdollisuuksia.
Vastaanottoa.
Salaisuuksia.
Poissulkemista.

Kyllä kotipsykologikin näistä vastauksista osaisi jotain tulkita.






On ollut vähän kiireitä, niin että rakennuspuuhat ovat jääneet taka-alalle. Olimme hulvattoman hauskojen ystäviemme kanssa sukulaismiehen ja blondisiskon ulkoporeammeessa lillumassa. Olipa rentouttavaa...jos ei olisi ollut niin virvoittavaa seuraa, olisi voinut vallan nukahtaa. Tulee vähän toistettua itseään, mutta joudun kertomaan, että nauroin taas melko paljon. Oli vaan niin riemukasta. Ikä jälleen piteni ainakin päivän verran. 




Palasimme kaupungissa nukutun yön jälkeen takaisin mökille. Minulla oli tarkoitus käydä toisen oviparin kimppuun nyt, kun Mies oli järjestänyt minulle kuumailmapuhaltimen maalin poistamista varten. En tiedä kumpi sen keksi, mutta päätimme pikaisesti käydä hakemassa metsästä kantarelleja kastiketta varten. Niin sitten lähdimme urheilemaan avohakkuualueelle ja metsään, jossa on huikean paljon kaatuneita kuusia ja muuta ryteikköä. Jouduin lyhytjalkaisena tekemään jonkin verran töitä eteenpäin pääsemiseksi. Heinä oli kasvanut niin korkeaksi, ettei yhtään tiennyt mihin jalka menee, kun sen alas laskee. Käärmeet kävivät ajoittain mielessä, mutta onneksi vain mielessä. Mörrimöykyt tulivat mieleen vasta jälkeenpäin...aika monta korpikuusen kannonkoloa oli viimevuotisissa myrskyissä syntynyt.






Kannatti taistella.


 Teimme kerrassaan mahtavan kantarellilöydön, joka oli aivan erilaisessa paikassa kuin yleensä kantarellit kasvavat.  En olisi aivan ensimmäiseksi ehdottanut ojanpientareitten koluamista. Kaiken lisäksi aarrepaikka on ihan lähellä möksää. Saimme siis kokonaisen korillisen tätä kultaista herkkua, joten ruuanlaiton ja leipomisen lisäksi en ehtinyt muuta kuin putsata sieniä. Kantarelli-feta-oliivipiiras on aika hyvää... Rakennushommat siirtyivät hamaan tulevaisuuteen.






Huomenna on sitten ehjä edessä. Kello soittaa puoli seitsemältä aamulla ja ei muuta kuin reippain mielin töihin. Mitään käsitysta ei ollut töihinmenoajankohdasta. Olin jo kysymässä työtovereilta, kun onneksi löysin paperin, josta löytyi faktaa. Aamulla piirretään silmät päähän, laitetaan jotain muuta kuin varvastossut jalkaan, pakataan koululaukku ja pyydetään Mieheltä kyyti työmaan nurkille.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti