Eilen oli valtava hurmos päällä. Sää oli mitä mahtavin, oli taas sellainen trooppinen tunnelma...sellainen, että hiki miltei virtasi, vaikka vain katseli, kun toinen teki töitä. Teimme toki Miehen kanssa yhdessä hommia, mutta joskus jouduin katselemaan, olemaan turistina omalla raksalla...eikä siinä mitään. Oli tullut jo lähes ilta, kun tajusimme, ettemme olleet syöneet aamupalajugurtin jälkeen mitään, eikä ollut edes nälkä!!!
Nyt olemme siinä vaiheessa, että rakentaminen on kuin palapelin kokoamista. Kaikki ikkunaruudut ovat hiukan erikokoisia ja -mallisia. Tulee pikku rakoja, joista ei välitetä. Tulee isoja rakoja, joihin pitää laittaa täytepuuta. Sinne tänne naputellaan listoja ja vastakkaiset seinät eivät todellakaan tule olemaan symmetrisiä.
Koska teemme palapeliä, sovitamme, kiinnitämme, purkaamme ja kiinnitämme taas uudestaan. Kuulostaa hitaalta, mutta nyt edistymme vauhdilla!!! Olisipa kaivurimies, hiekkamies ja ovet olleet paikkalla aikaisemmin, maja olisi jo valmis ja kovassa käytössä. Oi miten olisi mukavaa mennä saunan jälkeen sinne vilvoittelemaan kynttilän valossa.
Kylläpä on näppärän näköinen tuo pitsi-ikkuna. Taidanpa ottaa koko ikkunan lasitusliikkeeseen mukaan...onnistuu varmasti paremmin, jos asianosaavat ammattilaiset mittaavat tyhjät koloset. Kaksi pikku ruutua oli mennyt rikki ja pari ruutua on maalipirskeiden peitossa. Luulen kuitenkin saavani pirskeet pois partakoneenterällä.
Blondisisko ja sukulaismies antoivat ylimääräisiksi jääneet paneelinsa meille ja aivanhan tuo olisi sievän värinen vaaleanharmaana, mutta täytyy sovittaa majanen kelotetun mökin kanssa yhteen, joten väri tulee vielä muuttumaan.
Eilen pääsimme näin pitkälle. Heräsimme tänään intoa täynnä ja...plääh...vettä sataa. Ilmatieteenlaitos lupaa koko päiväksi samanlaista tuhnua. Viljapelto on taas vaalennut hiukan. Veikkaanpa, että ohra on leikattu, kun seuraavan kerran rakennukselle ehdin. Huomenna pääsen itse parturin hoitoon, vähän leikataan ja vaalennetaan. Hups! Nyt se paljastui: blondi onkin tekoblondi!!! Mutta, jos ulkonainen olemus onkin hiukan feikkiä, niin ajatuksilleni ja teoilleni en voi mitään.
Hiuksista tuli mieleen tapahtuma "jokusen" vuoden takaa. Opiskeluaikaan Kajaanissa valmistauduin lähtemään kampukselle, pesin, föönasin ja tupeerasin hiukset vimpan päälle hienosti. Muistathan muhkeat kasari- ysäritupeeraukset etuhiuksissa. Enää puuttui hiuskiinne, jotta laittautuminen olisi kestävää laatua. Vetäisin pullon kylpyhuoneen hyllysta, puristin silmät tiukasti kiinni, koska herkät silmät eivät kestä moisia aineita ja annoin suhista. Olin valmis, mutta mitä ihmettä!!! Mikä kauhea katku? Olin vetäissyt oikein kunnon kierrokset ilmanraikastinta päähäni ja nyt löyhkäsin kuin mikäkin rankkitynnyri. Ei auttanut muu kuin aloittaa alusta hiustenpesulla. Kaikenlaista me naiset otammekaan taakaksemme...pitää aina näyttää niin hyvältä. Suomalainen naisrunoilija, Alli Grönroos, onkin osunut asian ytimeen, kun runossaan pohtii samaa tematiikkaa..."pitää olla kaunis...pitää olla sopivalla tavalla sopimaton... pitää näyttää sairaanakin terveeltä", pitää sitä ja pitää tätä...runonsa hän lopettaa seuraavanlaisesti..."sanokaa te, jotka täytätte maan kielloilla ja säännöillä, saako kuollessaan pieraista?". Siinäpä pohtimista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti