Vielä on pensseleitä ja maalia jäljellä, vaan onko kesää jäljellä

Vielä olisi käyttämättömiä pensseleitä jäljellä ja maaliakin jokaisessa pöntössä, kunhan pääsisi laittamaan ovet kuntoon. Ovet ovat kärsineet kovasti ulkosäilytyksestä. Nyt minun suurin ongelmani on, mihin saan kaikki ikkunat ja ovet säilytykseen ja kuivumaan. Syksy tuli!

Tässä tulos tämän päivän aherruksesta! Maalaamani ikkunanpokat ovat aivan koivunsiemenissä. En muista, että koivut olisivat siementäneet näin tuhoisasti koskaan.  Ja siementäminen vain jatkuu ja jatkuu. Puolet mökkitontin koivuista joutaisi kaataa! Niitä kaadetaankin, kunhan lehdet lähtevät. Tontilla on ainakin neljä aivan lahoutuvaa tapausta ja pari niistä sen verran lähellä rakennuksia, että aivanhan ne on pakko pistää polttopuiksi. Taas tarvitaan apua...tässä tapauksessa tarvitaan serkkumiestä.

Viljapeltokin on ruvennut jo vaalenemaan, joten täytyy uskoa, kun luontokin sen kertoo: koulu alkaa.

Tulee mieleen väkisinkin, kun lähdin ensi kertaa koulutielle, koululaukku keikkui iloisesti kädessä, leteissä oli suuret valkoiset rusetit. Kaikki oli niin kivaa, kunnes...se kummallinen opettaja jätti ARESTIIN vaikka vain tipan verran puhuin! Tipan verran puhetta herätti suvussa suurta hilpeyttä ja jaksetaan sitä nauraa joskus vieläkin sopivassa tilanteessa. Koulua olin ehtinyt käydä nippa nappa kaksi viikkoa ennen tätä ensimmäistä arestia.



Illat ovat jo niin pimeitä...elokuun samettiset illat. Näitä iltoja vartenhan minä sitä huvimajaa rakennan. Vaan ei ehtinyt blondi, vaikka yrittikin. Koulujen lomat pitäisi siirtää siten, että loma alkaisi vasta viikkoa ennen juhannusta ja loppuisi vasta elokuun lopussa. Ja miksikähän näin? Loppukesä on niin paljon ihanampi esimerkiksi hyönteisten suhteen...nyt on niin autuasta tulla saunasta vilvoittelemaan, kun ei ole miljoonittain itikoita imemässä ihmisparkaa ihan verettömäksi ja lisäksi vedet ovat lämpimämpiä kuin alkukesästä. Jalkoja ei lainkaan särje, vaikka olisi vedessä pidempään päinvastoin kuin alkukesästä, kun pystyi vain kastautumaan, vaikka pohjana oli koko talven avantokäynnit.





Elokuu ja elosalamat. Ajelin tänään kaupungista mökille lievästi ajatuksissani ja ohitin tutut "linnunpöntöt". Juuri yhden pöntön kohdalla tajusin ajavani ihan "pikkaisen" toleranssin ohi, mutta pönttö ei välähtänyt...onneksi. Elosalamoitahan ne kuitenkin olisivat olleet, kai. Tuttavan tuttavani tuli kiireellä pitkän matkan takaa tapaamiseen. Häneltä kysyttiin, miten matka sujui, kun oli jotenkin nopean tuntuisesti ajellut. Tämä vanhempi herrasmies totesi, että hyvin matka sujui, mutta kummasti oli koko matkan silloin tällöin salamoinut, vaikkei ukkosta pitänyt olla!





Mutta, huomio! Olemme saaneet jotain aikaseksi...sovitimme ovia. Hienosti mahtuivat.

Pönkkä oven edessä...emme ole kotona...tule myöhemmin uudestaan!

Ehkä täällä vielä juhlitaan tänä syksynä ja silloin ovet ovat täysin selällään...apposen auki.