Taivaalle piirretty sydän ja rakkautta

 

 

 

 

 

 

 

Taisinpa kolmisen kuukautta sitten kertoessani juhlaputkesta mainita, että minulla on mahdollisuus juhlia myös häitä tämän kesän aikana. Nyt on juhlittu kahden viehättävän ja sympaattisen nuoren ihmisen vihkimistä pyhään avioliittoon. Minuun teki vaikutuksen, kun kutsukortissa todella luki "pyhään avioliittoon". Tähän ilmaisuun en ole törmännyt koskaan hääkutsuissa, joita olen elämäni aikana saanut. En ole myöskään koskaan törmännyt missään häissä ovensuussa pölliin, jonka kyljessä on teksti: puukkonarikka.

Häät olivat kauniit ja viihdyttävät. Puukot pysyivät narikassa, vaikka Härmän häjyt kävivätkin paikalla riehumassa. Saimme nauttia aivan uskomattoman  laadukkaasta musiikkitarjonnasta. Hääväki sai passituksen kesken häiden ulos, mutta kyseessä ei ollut hätätila vaan kaksitasolentokone, jonka lentäjä esitti taitonäytöksen ja lopputuloksena oli taivaalle piirretty sydän. Minulla oli kunnia työntää nokkani, tai paremminkin sormeni, hääjärjestelyihin. Nautin, kun sain asetella kukkia ja sytytellä kynttilöitä ja pitää osaltani näin tunnelmaa katossa. Roolini nimi oli kynttiläkeiju!

 

Olin siis kolme päivää täysin ulkona huvimajaprojektista. Miehelle teroitin Pohjanmaalle lähtiessäni, että hän ottaisi nyt loman kannalta, kun blondi on pois höösäämästä. Vilpittömästi toivoin, että Miehenkään ei tarvitse uhrata ajatustakaan blondin rakennustyömaalle. Ajattelin, että hän voisi nyt makoilla lepotuolissa auringossa, katsella pelejä tv:stä tai istua katsomossa, jos mahdollista.

 Sähelsin ruusujen, preeriankukkien, leijonankitojen, gladioluksien ja harsokukkien kanssa tai saatoinpa olla juuri koristelemassa hääkakkuja, kun kännykkä soi. Mies soittaa!!! Ja mitä hän kysyykään?! "Mikä ikkunaruutu kuuluu mihinkin", hän kysyy. Rakas Mies ahersi huvimajan kimpussa. Häähumu oli korkeimmillaan, kun sain tekstiviestin: "Kaikki ikkunat ovat paikoillaan, kaksi lasia vain meni rikki".
 RAKKAUTTA!

Osa perheen nuorisoa lähti  mökille saunomaan, kun itse jäin kotiin pyykkäämään ja huilaamaan. Annoin kameran mukaan ja odotin kuumeisesti kameraa takaisin, että pääsin katsomaan, miltä huvimaja näyttää. Tältä se nyt sitten näyttää. Täytyy käydä ostamassa lisää paneelia ja kurkihirsi. Sitten alkaakin katon teko. Paraikaa arvomme kumpi laitetaan valokate vaiko pelti. Pelti lienee vahvemmilla. Nyt tarkkasilmäinen lukija on varmasti pannut merkille, että blondin tekstissä MINÄ -ilmaisu on muuttunut ME-ilmaisuksi! Näin on käynyt ja täytyy totuuden nimessä myöntää, että projekti on nykyisin yhtä paljon Miehen kuin minun.

Postia on aina niin mukava saada. Olenkin iloinnut, kun silloin tällöin blogiani kommentoidaan. Hääpari sai näin paljon postia. Sitä on sitten mukava lueskella syksyn pimeinä iltoina toisen kainaloon käpertyneenä.

 Romantillista, sanoisi eräs blondiystäväni.