Hahaa!!! Löysin sen naulapyssyn, joka on ollut koko projektin ajan kadoksissa. Luultavasti Mies oli sen piilottanut. Kuten kuvasta näkyy, siinä ei ole johtoja kiinni kompressoriin, joten tilanne on täysin vaaraton. Tosin Mies varmasti sanoisi tähän kohtaan, että mikään tilanne blondin kanssa ei ole vaaraton. Muistin, että mokoma pyssy olisi ollut huomattavasti kookkaampi, eihän tuo edes paina paljon mitään. Koska se oli pienempi kuin muistin, en löytänyt sitä varastosta, missä se Miehen mukaan on koko ajan ollut. Mene ja tiedä!
Tänään olen tuhertanut ovien kimpussa. Ensin ulkopuoli, joka jo oli riittävän huonossa kunnossa, mutta sisäpuolet ne vasta työläät olivatkin. Ovet olivat olleet ulkotiloissa jonkin aikaa, joten sisämaali oli sellaisilla kupruilla, että oli aivan syyhyttävää tunkea talttaa maalikerroksen alle. Kuumailmapuhallin olisi tietenkin ollut se oikea ase, mutta sen onneton johto oli sellaisessa kunnossa, että oikosulku olisi räpsähtänyt välittömästi ellei jopa sähköisku. Olisin tietysti saattanut saada ilmaisen permanentin, mutta koska kiharat eivät mielestäni käy minulle, jätin kokeilematta.
No niin, johan näyttää paremmalta, joskaan ei riittävän hyvältä vielä. Tämä on siis ensimmäinen ovi, niitä on vielä kolme lisää.
Sutasin äkkiä Miehelle uuden suunnitelman...hän kun rakennuspiirustuksia haikaili. Moneskohan suunnitelma tämä lienee? Vinoruutuikkuna olisi passelissa, arvoisessaan paikassa.
Mies ahersi laiturin kimpussa, joka oli taas mennyt notkolle, ja se tietää kahlausta syksymmällä. Vedet ovat omituisesti nousseet ja laskeneet. Ihan kuin meillä olisi vuorovesi virtaavassa joessa, ja vaikkakin on täyden kuun aika, ei meidän vuorovesi kuitenkaan ole kuun vetovoimasta johtuvaa. No, Mies sai kohotettua laiturin vaateriin ja johan oli taas hulppeata astella tasaista laituria pitkin uimaan.
Vesi on lämmintä jopa joessa...ihanaa, että tuli vielä kunnon kesä ennen koulun alkua. Ihanaa!
Kyllä blondin täytyy nöyrtyä luonnon kasvuvoiman edessä. Taisin taannoin uhota jotain kilpailusta...kumpi nousisi nopeammin ohra vai huvitusmajanen. Taitaapa käydä niin, että ohra on leikattu, jauhettu ja Vaasan leipomossa leiväksikin leivottu ennenkuin majassa tunnelmoidaan. Mutta vielä ei ole elonleikkuun aika. Eikö tuon viljan pitäisi vielä kellastua...muistelen, että lapsena tiesi loman loppuvan, kun viljapellot muuttuivat keltaisiksi. Se oli jotenkin haikeaa...kesän loppu...toisaalta olin innoissani aina koulun alkamisesta. Olisinpa vieläkin. Mainoslehtiset alkavat olla täynnä mainoksia kirjoituspöydistä, vihkoista ja repuista. Minunkin pitäisi ostaa uusi koululaukku. Pitäisi siis repiä itsensä täältä landelta tai böndeltä( kuten stadilaiset niin söpösti sanovat) ja siistiytyä shoppailukuntoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti