Istun majaseni sisällä ja katselen ulos. Eikö olekin aika liikkis tuo postiluukku...Nykypäivän hektiseen menoon ei oikein sovellu kirjeiden kirjoittaminen, kaikki pitää saada heti, nyt! Kyllä onkin vaatinut kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa entisajan ihmisiltä odottelu. Ensin odotettiin, että saadaan oma kirje postin matkaan kuljetettavaksi perille, sitten odotettiin malttamattomana vastausta. Tuskaisia olivat ne päivät, jotka menivät laskujen mukaan yli...ei tule vastausta...ei hän minusta välitäkään, kun ei kirjoita. Minun lapsuudessani ja nuoruudessani kirjeitä vielä kirjoitettiin. Oli kirjetovereita ulkomaillakin. Muistan, miten tärisyttävää oli saada kymmenvuotiaana ensimmäinen kirje pojalta...ja miten surkeaa sitten olikaan, kun kirjeiden tulo loppui. No tulihan niitä uusia poikia ja kirjeitä sen jälkeenkin vielä ihan riittävästi.
Tämä ikkuna avautuu länteen. Kun aurinko päättää retken, valaisee viimeinen päivänsäde näiden lasien läpi huvimajassa nautiskelijaa.
Tähän tulee vielä se ihastuttava salmiakkiruutuikkuna. Sen läpi katsellaan hedelmätarhaa, joka kiitettävästi tuottaakin satoa. Tällä hetkellä on tulossa omenia, luumuja, kriikunoita ja aroniaa.
En tiedä omenan lajiketta, mutta ihanan hapokas se on. Saattaapa olla hyvinkin Melbaa eli juuri täydellistä omenapaistokseen. Jotkut valmistavat aroniasta kotiviiniä...niin viitseliäs ja asialle vihkiytynyt en sentään ole, että siihen hommaan rupeaisin. Jos joskus viiniä tarvitsee, aika vaivattomasti tuota tuntuu saavan monestakin paikasta. Tosin eihän se tietenkään ole omatekemää...nythän kaikki kotoilu on niin trendikästä ja siten myös omatekemät jutut. Onneksi ei kaikkea tarvitse osata itse tehdä, suutari pysyköön lestissään! Paitsi, tietysti blondin pitää osata rakentaa huvimaja.
Kattoa ja lattiaa vailla vielä ollaan, niin ja puuttuuhan meiltä vielä seinäpaneelikin monesta kohtaa. Olen maalaillut majaa sisäpuolelta valkoiseksi. Saas nähdä, kuinka maalit valuvat pitkin ikkunoita, alkoi nimittäin kunnon vesisade. Taas menivät sääennustukset pyllylleen. Kurkihirsi on paikallaan ja mikäli lähipäivinä ei vallan syyssateet repeä, ovat kohta muutkin kattorakenteet kohdillaan.
Hassua nostaa majan harjaksi kurkihirsi. Mitä se kurki tekee hirren kanssa? Suomenkielessä on muitakin tällaisia ilmaisuja, joissa on on joku eläin yhdistettynä substantiiviin.
Kurkihirsi, joutsenkaula, myyräntyö, kissanpäivät, koiranuni, poronkusema, linnunmaito, lehmänhenkäys, revontulet, ampiaisvyötärö... No, oli miten hassua tahansa, kurkihirsi saatiin ylös kahdestaan Miehen kanssa. Minun osuudesta ei tosin juurikaan kannata pitää meteliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti