Siinä kävikin niin, että blondi pistettiin mappi Ö:hön jopa kahdeksi viikoksi. Kaksi viikkoa tekemättä raksalla mitään tai ylipäätään missään mitään. Frustroituneena uhosin ryhtyväni karkkilakkoon, joka kestäisi uhoamispäivästä alkaen järkyttävät 105 vuorokautta! Jouluaattona sitten repeää.
Kaikenlaista sitä pitää mennä lupaamaan. En itsekään ymmärrä, mitä järkeä tällaisessa totaalikieltäytymisessä on.
Kas, kun meillä on tällainen purnukka keittiön työpöydällä.
Jos onneton menee purnukan avaamaan...on jo lähtenyt houkutusten tielle.
Ei hyvänen aika! Sieltä löytyvät vielä nämäkin ihanuudet.
Sitten on vielä jääkaappi. Sen oveen olenkin jo laittanut itseäni varten muistilapun. Siellä on nimittäin lisää turmelukseen saattavaa aineistoa! Tuo ovi aukeaa niin helposti, pikkuisen vain kohotat kahvaa alaosasta ja johan olet taas pulassa.
En kuitenkaan polttanut kaikkia siltojani viettelysten maailmaan. Lakkotoverin kanssa sovimme, että kaikki leivonnaiset ovat ehdottoman sallittuja. Hahaa, näppärää, vai mitä? Sain blondisiskolta ja sukulaismieheltä lahjaksi tyrmistyttävän kirjan 'Suklaa - 365 vastustamatonta makuelämystä'.
Selailin kirjaa ja sisällysluetteloa: maapähkinävoisuklaakakku, vadelmavalkosuklaajuustokakku, tuulihatut kermaisen kahvi-suklaakastikkeen kera, suklaa-liköörimousse rusinoidenkera, marsalalla maustettu viikuna-suklaatrifle, valkosuklaapavlova passiohedelmäkerman kera, syntisen hyvä suklaakakku, hedelmäiset valkosuklaa-pähkinäviipaleet... Ovat varmasti todella terveellisiä nuo ihanuudet, niissähän on melkein kaikissa jotain hedelmää tai pähkinää mukana. Täytyypä ryhtyä leipomaan, sitten kun kädet taas pelaavat.
En ole todellakaan mikään kulinaristi...olen ihan yksinkertaisen maukkaan ruoan ystävä, mutta mielenkiintoisia ravintolakokemuksia minulle on kertynyt. Tästä tapahtumasta, jonka nyt jaan, on vierähtänyt jo melkoisesti vuosia, mutta aina se jaksaa minua huvittaa. Lähdimme juhlimaan yhteisiä syntymäpäiviä ystävieni kanssa Kotkan Sapokkaan. Täytimme yhteensä 150 vuotta...kaikilla meillä oli juhlittavana pyöreitä vuosia.
Olimme sopineet menevämme Ravintola Wanhaan Fiskariin, jolla on loistava maine. Matkalla meitä alkoi jännittää, mahtaako meille riittä vapaata pöytää, kun emme olleet ajattelemattomuuksissamme sitä etukäteen varanneet. Mutta, kun pääsimme perille lauantai-iltana klo 19.30, ravintola olikin lähes tyhjä! Vähän sitä ihmettelimme. Yhdessä pöydässä oli isohko seurue, joka poistui melko pian meidän saapumisemme jälkeen.
Tilasimme ruokaa, söimme hitaasti, iloitsimme ja nauroimme. Meiltä tultiin kysymään kohteliaasti pääruoan jo aikaa sitten syötyämme, haluaisimmeko jälkiruokaa. Sitä sitten kävimme siinä arpomaan ja pitkällisen harkinnan jälkeen päätimme kaikki ottaa vielä jälkiruokaa. Sen jälkeen taas juttelimme ja iloitsimme, kunnes kello alkoi lähestyä iltakymmentä. Pyysimme laskun ja tarjoilija oli todella ystävällinen. Vielä hän saatteli meitä ovelle asti ja toivotteli uudelleen tervetulleeksi. Kun astuimme ovesta ulos, silmämme osuivat ihan vahingossa ovessa lukevaan aukioloaikamerkintään. Suljetaan lauantaisin klo 20.00. Olimme olleet ravintolassa yli puolitoista tuntia sen sulkeutumisen jälkeen!
Ei ihme, että tarjoilija saatteli meidät ovelle, täytyihän hänen varmistaa, että me hupakot varmasti poistuimme näyttämöltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti