Mies ahkeroi ja minä käsipuoli sairaslomalainen kuljin koko ajan perässä. Sanoinkin miehelle, että kuljen perässäsi kuin uskollinen koirapentu, ja jos minulla olisi häntä, se vispaisi innokkaasti edestakaisin. Siihen mies totesi: "Niin kuljet. Onneksi et räksytä!" Voiko kauniimmin rouvalleen sanoa...minä ainakin otin tuon sellaisena kehuna, että ihan 'romantilliset' fiilikset kohosivat.
Olen kunnostautunut muutenkin. Olen soitellut peltikatefirmoihin löytääkseni edullisimman vaihtoehdon. Mies ja juniori alkoivat nauraa ääneen, kun kuulivat miten aloitin puhelut. Ei kuulemma ole oikein fiksua kysyä: Myyttekö te kakkoslaatua? No, ei missään firmassa nikoteltu...kaikki ohjasivat minut jollekin myyjälle, joka tietää tarkemmin. Ja löytyihän sitä kakkoslaatuakin. Viikonlopun jälkeen mahdollisesti tilaan pellit ja viikon - puolentoista kuluttua mahdollisesti lähdetään Joutsenoon niitä hakemaan. Lupasivat siellä leikata ne meille ihan mittaansa.
Sunnuntaina se sitten tapahtui. Ohraa ryhdyttiin puimaan ja meillä ei ole majasessa kattoa!!! Myönnän, että hävisin, mutta näinhän epäilin käyvänkin. Maanviljelijä kertoi, että vilja on niin märkää, ettei vieläkään oikein olisi paras hetki puida.
Mies oli ahkera. Vähän jäi vielä hommia ennenkuin kattopellit voi asentaa, mutta onhan tässä vielä yksi viikonloppu ainakin työskentelyaikaa ennen peltien tuloa.
Sain sentään jotain aikaseksi. Maalasin kyltin tien varteen, joka ohjaa mökillemme. Eihän tuo priimaa ole, mutta kelpaa siiheksi, kunnes pystyn tekemään kauniimman. Tieolosuhteet ovat muuttuneet ja nyt saamme ohjata liikennettä aivan upouutta tietä pitkin.
Nyt vähän jännittää onko majasessa pysynyt aluskate ja kattolaudat paikoillaan... sen verran räväkkä syysmyrsky on riepotellut seutukuntaamme parin viimeisen yön aikana.
Sunnuntaina se sitten tapahtui. Ohraa ryhdyttiin puimaan ja meillä ei ole majasessa kattoa!!! Myönnän, että hävisin, mutta näinhän epäilin käyvänkin. Maanviljelijä kertoi, että vilja on niin märkää, ettei vieläkään oikein olisi paras hetki puida.
Ei ollut ihan paras hetki meilläkään maalata lautoja...syyskuun puolivälissä...varsinkin, kun maalaus oli valmis, tuli reipas syysade. Näistä olisi tulossa otsalaudat. Muuten majan maalaminen sisältä sekä ulkoa saada jäädä tietenkin ensi kevääseen.
Sain sentään jotain aikaseksi. Maalasin kyltin tien varteen, joka ohjaa mökillemme. Eihän tuo priimaa ole, mutta kelpaa siiheksi, kunnes pystyn tekemään kauniimman. Tieolosuhteet ovat muuttuneet ja nyt saamme ohjata liikennettä aivan upouutta tietä pitkin.
Nyt vähän jännittää onko majasessa pysynyt aluskate ja kattolaudat paikoillaan... sen verran räväkkä syysmyrsky on riepotellut seutukuntaamme parin viimeisen yön aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti