tiistai 4. syyskuuta 2012

"Hyllytettynä"

 
 
 



Vasara ja nauloja... koko rahalla...Maalinpoisto, hiominen, maalaaminen,kittaaminen, naulaaminen, ikkunoiden kantaminen edestakaisin, mittaaminen, lankkujen kannattelu toisesta päästä ja naulaaminen...siinäpä ne blondin hommat. Sirkkelöintiä en todellakaan uskalla tehdä...jos kädet säilyisivätkin, niin sirklaukset menisivät kuitenkin metsään.




 
 
 
Aika vakuuttavat ovat meidän rakennustellingit.  Ulkoruokapöytää siirrellään tarpeen mukaan ja pöydän päälle nostetaan surkean pienet a-tikkaat, mutta tähän asti olemme pysyneet ylhäällä ja alaskin on päästy. Ergonomia ja työturvallisuus eivät valitettavasti ole tämän työmaan parhaiten hoidettu homma. Mutta kädet laitetaan ristiin monta kertaa päivässä.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Olemme sittenkin edenneet nopeammin kuin uskoinkaan, ohra on puimatta ja huvitusmajanen on harjakorkeudessa. Tajusin juuri, että minunhan olisi pitänyt järjestää harjannostajaiset työväelle enkä ole tajunnut hoitaa asiaa. Kardinaalivirhe! No, eipä mitään,
 Mies tulee saamaan harjakaiskutsun.
 
 
 
 
 
 
 
 
Mies on yllättänyt pari kertaa kysymällä, miten aion sisustaa majasen. Noo, tietysti joku pöytä ja tuoleja,kristallikruunu, aloitan...Mies keskeyttää ja haluaa ehdottomasti sohvan, jolla voi löhöillä ja ottaa päivätirsat. Rakkaan ystävän kanssa pohdittiin sohvaproblematiikkaa ja tulimme siihen tulokseen, että kierrätysteeman tulee jatkua. Sohva rakennetaan kuormalavakoista...käytetty idea, mutta ihan käypä.
 
 
 
 Syksy on täällä, todistettavasti. Saunapolku on koristeltu koivunlehdin.
 Viime viikonloppuna kävimme kuutamouinneilla usvan seassa. Tuoksuikin jo syksyltä, maatuvilta lehdiltä ja umpimärältä heinältä. Linnut eivät enää laulaneet...jostain kuului vain yksinäisen joutsenen huuto. Naapurimökeillä oli hiljaista.
 
 
 
 
 
 
 Olen viisi työpäivää "hyllytettynä" ja todennäköisesti postauksia syntyy.
 Ehkäpä aurinkokin pilkahtaa joskus sadepilven rakosesta. Jos ei pilkahda, niin sytyttelen kynttilöitä sekä lyhtyjä ja nautin hämäränhyssystä.
 
 
 
 
 
 
 
 
 



4 kommenttia:

  1. Voi kun tulis luettua useammin tätä sun blogia. Jotenkin rauhoittavaa ja miellyttävää tuo sun kerronta :) Kuvatkin on taas niin kauniita. Työturvallisuusasiat on näköjään sukuvika; Harrin telineet on välillä olleet vain styroxpaaleja...
    Kiva kun pyörähdit eilen, pitäis nähdä useammin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäis nähdä!!!Kiva, kun kommentoit. Miten muuten onnistuit sen sitten loppujen lopuksi tekemään?

      Poista
    2. Kaskimiehentie 7:n pohjoisseinällä lojuu maassa hyvä rakennustelinen, jonka avulla vuokralaiset kiinnittivät räystäskourun ihan itse, ettei huumeviljelmä paljastuisi vuokraisännälle! Hakekaa tellinki käyttöön hyvät ihmiset!

      Poista
  2. Wautsi, Anu! Saattais tulla tarpeeseen katon teossa. :) Palaillaan.

    VastaaPoista