Jäähyväiset kesäkukille.
Sain vihdoin möksällä aikaiseksi jotain näkyvää. Tyhjensin ruukut ja korit kesäkukista ja rylläsin ne kottikärryillä pois silmistä.
Maanviljelijä puolestaan sai ohran talteen ja on jo muokannut pellon ensi kevättä varten.
Pitäiskö tälle tehdä jotain?
Mies pyysi minua nostamaan venevajan suorempaan
asentoon. Olenkin viime aikoina kunnostautunut nosteluhommissa. Venähtänyt peukalo alkaa olla jo taas kunnossa...joten ei muuta kuin vajan nokasta kiinni ja ylös!
Mies onkin päässyt jo sisähommiin.
Minä ryhdyin jo järjestelemään köyhän naisen kristallikruunua majan kattoon, vaikka kattoa ei vielä olekaan. Spraymaalaan vanhan mustan ruostuneen kynttelikön ja haavan oksia valkoiseksi. Asettelen oksat kynttelikön haarakkeisiin ja kiinnittelen irtokristalleja oksiin. Maali loppui kesken, joten vaalmiimman version voin esitellä vasta ensi viikonlopun jälkeen.
Kerroin aiemmin kotieläimistä, ullakkokärpäsistä, joita meillä mökillä talviaikaan asustelee. Veitikat ovat saapuneet. Virittelin eilen kärpäspaperin yläkerran katosta roikkumaan. Täytyy myöntää, että tahmainen liimanauha on tehokas, useampi kärpänen halusi päättää päivänsä siihen takertuneena. Itse vallan unohdin viritykseni ja sain tuntuvan muistutuksen, kun tartuin itse kiinni hiuksistani tahmaan. Ei ollut yhtään kivaa.
Havut on saatu kesäkukkien tilalle, lyhdyt sytytetty...talvi voi tulla. No, ei voi! Nautitaan nyt syksyn värikylläisyydestä, imetään sitä itseemme kuten puut lehtivihreän runkoonsa. Tankkauksen jälkeen voi harmaus ja talvikin tulla.
Ihana syksy. Luulenpa hyvinkin, että me syksyllä syntyneet, pidämme syksystä oli se sitten millainen hyvänsä. Ulos pukeudutaan asiallisesti. Kumpparit jalkaan, sadetakki päälle ja hätävarjelun liioitteluksi vielä asetutaan sateenvarjon suojaan.
Vettä tulee taivaan täydeltä, mutta antaa tulla. Minä sytytän kynttilät ja Mies laittaa tulen takaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti