sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Sää on kuin morsian...

 
 
 

 
Upea lauantaiaamu. Nousimme jo ajoissa, jotta saisimme päivästä maksimaalisen hyödyn rakennus- ja näpertelyhommiin.

 
 Sain vihdoin tilattua kattopellit. Mustaa tiilikuvioista peltiä olisi haettavissa ensi viikon perjantaina Joutsenosta Meteheltä. Palvelu oli loistavaa, mutta hinta ei ilahduttanut...kuvittelin jälleen kerran selviytyväni laihemmalla lompakolla. Vetosin blondiuteeni sekä tyhmyyteeni ja pyysin alennusta. Sain alennusta, mutta silti kaiken maailman reunapellit, harjapelti, tiivisteet, korjausmaalit ja ruuvit lisäsivät laskua aika lailla. Alvista puhumattakaan.
 
 
 
 
 
 
 Mitähän raksalla voisi tehdä ennen peltien saamista? Lattiaa ei tietenkään kannata asentaa, kun ei ole riittävää suojaa katolla. Paneeleja pitäisi vielä jokunen ostaa, että saadaan pienet kulmapalatkin kohdilleen. Joten ei kuitenkaan mitenkään huomattavasti edistytä tulevana viikonloppuna. Taidanpa lähteä keräilemään oksanpätkiä. Niitä sitten voin puhdistaa ja kuivatella. Kuivat pätkät maalaan valkoisiksi, poraan pätkiin puoliväliin reiät, joihin pujotan simaa tai ohutta rautalankaa. Näin saan majaseen upeat 'verhot'. Nämä kuvat näppäsin loma-asuntomessuilta heinäkuussa.
 
 
 



 
 
 Nämä ovat mielestäni kuin ajopuita. Ilmeisesti pienet puunkappaleet ovet olleet veden kanssa tekemisissä...niin hioutuneen oloisia ovat...kauniita.
 
 
 Omat vastaavat pätkät ovat tässä vaiheessa, maalia odottamassa. 
 
 
 
 
 
 
Ikivanhan kynttelikön tuunausta. Katto vain puuttuu. Ja kristallit, jotta kynttelikköä voisi kristallikruunuksi kutsua. On muuten mielenkiintoista, miten voi epäonnistua sovittamaan vuodenaikoihin oikeat rakennushommat. Ei ehkä kannattaisi rakennella kattoa koivun alle syksyllä. Blondilla on tiedossa lehtien nyppimispuuhaa ennenkuin pelti asennetaan. Toisaalta mieluummin minä lehtiä nypin kuin koivun siemeniä. Tiedän, että nyt joku sanoo, että on tyhmää laittaa aluskate paikoilleen, jos ei pelleistä ole vielä tietoakaan.
 
 
 
 
 
 
 
 
Sainhan minä tällä kertaa raksahommiakin tehtyä. Mies lähti toimittelemaan leipätyöhönsä liittyviä kuvioita ja jäin möksälle paneelien ja katkaisusirkkelin kanssa ihmettelemään. No, johan nyt on muu kumma, jos en saa paneeleja sirkkelöityä oikeaan mittaan. Katselin hetken sirkkeliä ja löysin kolme liikkuvaa osaa, pari nappulaa ja yhden vivun. Painelin sitten niitä kaikkia yhtäaikaa ja johan rupesi tapahtumaan. Kun Mies palasi, kehui hän aikaansaannoksiani siisteiksi...kunnes tuli katsomaan lähempää. Joka tapauksessa paneelit ovat kiinni majasen kulmissa ja siellä pysyvät.
 
 
 
 
 
 
Tänään ei sitten enää ollutkaan ihana aamu. Voi näitä syysrakentamisen riemuja!
 
 
 
 
 
 
Täydellinen kaatosadepäivä. Välillä piti käydä vaihtamassa koko päällä oleva garderobi kuiviin. Pyydän kiinnittämään huomiota upeaan sadetakkiin, jonka sukulaismies lahjoitti minulle. Siihen kuuluu myös kurahousut. En vain ymmärrä, mihin ne olen mahtanut hukata.
 
Mies asentaa vahvistuksia lattiarakenteisiin...sirkkeli soi kilpaa sateen kanssa.
 
 
 
 


2 kommenttia:

  1. Sä olet rohkea nainen! Mä saan katkaisusirkkelin kyllä päälle helposti, mutta se pyörivä terä hirvittää niin, että en monesta yrityksestä huolimatta ole uskaltanut sillä vielä mitään katkaista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin kyllä ylpeä itsestäni, jos suomalainen ylipäätään voi näin sanoa. Siis olin tyytyväinen siihen, että uskalsin ruveta sirkkelöimään, vaikka kukaan ei ollut neuvomassa ja vahtimassa blondia!

      Poista