Ullan linnassa

 

 

 

 

 

 

19.10.2012

 

Se on nyt sitten valmis... majanen. Talvea varten. Taisin jossain vaiheessa uhota, että syntymäpäivänäni majanen on valmiina. Näin sitten pääsi käymään. Kiitos siitä kuuluu suurimmaksi osaksi Miehelle.

Olen ollut vähän aikaa aika hiljainen. Tarkoitan siis, että postauksia ei ole syntynyt, vaikka aihettakin lienee olisi ollut. Rakas potilas sai vakavia komplikaatioita!!! Elämässä on mutkia ja vahvoja pysähdyksiä, mutta ne kaikki ovat Jumalan kädessä ja siksipä ei tarvitse pelätä...turvassa ollaan. Postauksia ei ole kuitenkaan syntynyt entiseen tahtiin...vierailen vuoroin sairaalassa ja vanhusten palvelukodissa ja huvitusmajaset ovat vasta kolmannella sijalla.

 

 

 

 Elämä kuitenkin jatkuu ja silloin, kun on aihetta juhlaan, juhlitaan. Sukulaismies, blondisisko, serkkumies, rakas ystävä, Mies ja perheen vanhempi juniori tyttöystävineen olivat todistamassa huvimajakauden vihkiäisiä ja syntymäpäiväni juhlintaa yhdeksäntenätoista päivänä lokakuuta huvitusmaja Ullanlinnassa. Säätila oli mitä loistavin! Ihan oikeasti istuimme juustotarjottimen ääressä huvimajassa emmekä ihmeemmin paleltuneet.

 

 

 

 

 

 Lahjaksi sain muunmuassa energiajuomaa, jota blondisiskoni epäili minun tarvitsevan projektin jälkeen. Siinä hän on enemmän kuin oikeassa. Energiani on niin ehtynyt, että voisin jäädä jo nyt uudelle kesälomalle...syysloman sijaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Majasessa on joitakin söpöjä yksityiskohtia ja niistä tämä ikivanha lukko yksi hienoimmista. Oviin oli lisätty edellisessä kohteessa mielettömän jykevät upouudet kromilta hohtavat lukot, jotka sopivat majaseen yhtä huonosti kuin...nyt päässä surraa kun yritän keksiä tähän sopivaa vertausta...kuin, kuin finni nenäpäähän. 

 

Valitettavasti niitä lukkoja ei voi irrottaa tuhoamatta lisää oven ulkonäköä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Naisväen lisäksi myöskin sukulaismies, serkkumies ja oman isukkini olivat kaikki sitä mieltä, että majanen oli hyvin rakennettu ja nätti. Isäni sanoi, ettei sieltä malttanut lähteä ulos, vaikka ulkoilman lämpötila hipoi nollaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tänään 22. lokakuuta oli jo todella kylmä. Puulaatat, jotka vievät saunalta rantaan, olivat yllättäen jäätyneet. Blondi vetäisi niin tyylikkäästi lipat, että Mies harmitteli kameran jäämistä sisälle mökkiin. Nyt on molemmat lonkat hellänä.  Jatkossa kierrän laatat ja portaat... menen uimaan kukkapenkin kautta!

 

Ei enää liiku lehti tuomessa eikä koivussa ja lintunenkin on vaiti. Joutsenet kuitenkin vielä lentelevät uljaasti joen mutkia seuraillen...kohta nekin ovat poissa.