Syysloma on ohi ja jo viikko on jo tullut lusittua työmaalla. Käväisimme Tallinnassa kokemassa elämämme mieliinpainuvimman automatkan Rocca al Maresta satamaan. Normaalisti matka vie kymmenisen minuuttia, mutta yöllä Tallinna oli kietoutunut lumivaippaan. Lumimyräkkä jatkui päivällä, kun olimme kaupoilla. Joten myöhästyimme laivasta... autossa oli sitten puolitoista tuntia aikaa arpoa mennäkö seuraavalla laivalla vaiko jäädä vielä yhdeksi yöksi Tallinnaan. Lähdimme kotiin, koska seuraavana päivänä oli viiskymppiset, jonne halusimme ehtiä. Oli mielenkiintoista seurata eteläisen naapurimaan kansalaisia liikennekaaoksessa. Ensinnäkin kaaos oli hallittu...emme juurikaan nähneet itsekästä ajokulttuuria, johon olemme tottuneet täällä meillä päin. Yksi kolari oli matkalla ja yksi vähältäpititilanne. Olimme onnellisia, että selvisimme kolhuitta laivaan.
Piti hankkia vähän uudistusta vaatekaappiin. Yllättäen huomasin väriskaalan muuttuneen punertavaan suuntaan.
Lumitöitä etelässä. Vaikka meillä oli vastassa kotonakin talvinen keli, ei kuitenkaan lunta riittänyt siirreltäväksi.
Tällaiset söpöset löysin Viru-keskuksen Shusta. Koodilapussa väriksi ilmoitettiin konjakki, mutta kyllä nämäkin ovat hiukan vaaleanpunaiset.
Viikko sitten oli siis kotona Suomessakin ihan talvinen sää, mutta nyt taas pudottaa vettä taivaan täydeltä. Mökkipiha alkaa olla yhtä vesilammikkoa eikä tuollaisilla kengillä tekisi täällä mitään. Kumisaappailla pärjää. Tunne on kuin suossa survoisi eteenpäin.
Tänään on pyhäinpäivä. Kävin hautuumailla sytyttelemässä kynttilöitä kolmelle haudalle, isovanhemmille ja pikkuruiselle siskolle. Siskoani en ehtinyt tavata, mutta taivaassa sitten tavataan.
Täällä tulvii. Rantakoivut alkavat kaikki tyynni olla vedessä.
Kurkistetaanpa huvimajaan.
Tervetuloa sisään!
Siivosin pihamaata Ullan linnan edustalta. Rakentamisessa varmasti tylsintä hommaa on siivoaminen ja rakennusjätteen hävittäminen. Kaatopaikalle olisi asiaa parikin kertaa ennen kuin kunnon talvi saisi tulla. Mies kokkasi sillä aikaa. Tulin ryvettyneenä pihalta ja oli aika ihanaa istua valmiiseen ruokapöytään. Mies paistoi pippuripihvit ja valmisti pikantin thaimausteisen kermakastikkeen niiden seuraksi. Juniori löysi taas kerran oikeat sanat: "Aika mehevät saundit täss safkass".
Näin tänään ulkohuussin katon uudella tavalla, kun luonto on riisuutunut ja kaikki on jotenkin paljasta. Eikö olekin ihastuttava sammalkatto...eikä tätä ole tieten sellaiseksi rakennettu. Sammalkattoa ajattelin alunperin Ullan linnaankin, mutta se oli mahdotonta, koska rakennus on sen verran kevytrakenteinen, ettei se olisi kestänyt sammalta ja lumitaakkaa talvella.
Lunta odotellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti