Blondi kaamoksessa





Kello on yksitoista lauantaiaamuna. Istun hiljaisuudessa, miesväki nukkuu vielä, ja odotan päivän valkenemista. On vieläkin hämärää. Luultavasti päivä ei tämän kirkkaammaksi edes kirkastu. Kesällinen hiekkamieheni kävi äsken tekemässä meille tien, mutta minun pitäisi kai piakkoin lähteä tekemään pienemmät väylät autolle, saunalle, avantoon ja huvimajaan. Saamme tänään hullunhauskat ystävämme katsastamaan majasta. Ehkä tarkenemme jopa hörppäistä glögit jäisessä lasipalatsissa. 

 

 

 

 

 

 

 

Joki ei  virtaa enää. Jäinen kansi ja lumivaippa peittää sen. Pääsimme eilen illalla ensimmäistä kertaa tänä talvena avantoon. Juniori kävi siellä kaksikymmentä kertaa! Sanoi tuntevansa ihmeellistä yhteyttä kylmän veden kanssa. Itse tyydyin vain yhteen kertaan, mutta teki sekin hyvää. Viima puhalsi ja lumituisku herätteli kehoa jo laiturilla ottamaan vastaan veden hyisen syleilyn.

 

 

 

 

 

 

 

 

 Tänään aamulla avanto oli jäätynyt uudelleen.

 

 

 

Saunaa on lämmitetty kesän jälkeen jonkin verran...puu halkopinossa alkaa pian etsiä toistaan. Miesväkikin heräsi ja lähti lämmittämään päiväsaunaa.

 

 

 

 

 

 

 Onneksi salavarivistö on kunnossa. Rannassa, pienessä niemessä sinnittelevä pikkuinen salavaparka joutui majavan kodin rakennustarpeiksi. Toivoisinpa pääseväni majavan aivojen sisälle. Saisi kaataa nuo lahoamassa olevat tai muuten vain epäesteettiset puut rannasta ja jättää istutetut sievät puut rauhaan. Toivottavasti majavarouva on tyytyväinen ukkosensa tuomaan sisustus/rakennusmateriaaliin. Se tästä vielä puuttuisi, että salavaparka olisi kaadettu turhaan.

 

 

 

 

 

 

Ihanaa joulumusiikkia sinisiin hetkiin ja hämänhyssyyn tarjoilee iki-ihana Carola levyltään I denna natt blir världen ny.