Istuskelen mökillä aamuhämärissä (lue: puolenpäivän hämärissä) ja odottelen miesväen heräämistä. Itsekin äsken vielä mietin: Herätäkö vai ei. Mies jo yritti jotain tuolta sängynuumenista höpötellä, mutta päätyi takaisin nukkumatin seuraan. Mikäs pakko sitä on nousta lomapäivänä!
Katselen huvitusmajasta ikkunasta ja mietin pitäisikö lähteä tekemään lumityöt sen katolta vai ei. Vähän hirvittää, jaksaako pikkuinen kantaa melkoisen lumitaakan, mikä sen kannettavaksi on kertynyt. Tänään pitäisi tulla taas märkää lunta lisää ja ehkä vettäkin myöhemmin päivällä. Puut ovat yön aikana riisuutuneet kauniista lumihunnustaan...arki on alkanut.
Tässä vähän stillkuvia elokuvasta Blondin loppu. Kiinnittäkää huomiota käyttämääni työkaluun. Samalla vempaimella appi ruoppaa kesällä joen pohjaa.
Parhaimmillaan majanen kantoi noin 70 cm:n paksuisen lumimassan.
Jäädäkö lumen alle vai ei?
Totuus oli sitten tämä... Mies hoiti homman loppuun... tosin jäin sitten minäkin vielä henkiin kertomaan joulumme jatkosta.
Perheen nuoriso piti huolta meidän lomahuvituksista. Saimme heiltä lahjaksi seurapelin, joka osoittautui oikeasti hauskaksi. Se testattiin joulupäivän iltana yhdessä blondisiskon ja sukulaismiehen kanssa...kaikkia nauratti, eikä pelkästään meitä blondeja. Mies sai sellaisen naurukohtauksen, että pelkästään sitä seuratessa meinasi kuolla nauruun.
Blondin pitää tehdä vaikeita valintoja. Minkä linjan ottaa? Vasemman- vai oikeanpuoleisen? Karkkilakko piti! Aloitin sen silloin syyskuun alussa ja tietoisesti söin ensimmäisen suklaanamusen jouluaattona klo 00.01. Lakkoa kesti siis kolme ja puoli kuukautta ja risat päälle.
Tämän Tapaninpäivän jälkeisen arkipäivän joulutunnelmaa kohottaa John Tesh.
Kynttilät palamaan ja kuuntelemaan joulumusaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti