lauantai 5. tammikuuta 2013

Ikävä kesää




Nyt iski kesän ikävä!





 Olisi niin mahtavaa tehdä huvimajassa maalaus- ja sisustushommia. En ollut saada eilen illalla unta, kun suunnittelin kaikkia ihania juttuja majaseen. Niistä pienemmistä kuormalavakoista olisi tulossa divaani. Pöytääkin mietin...maalaisinko vain valkoiseksi vanhan pirttipöydän ja penkit? Vai roudaisinko kotipihalta kahden Singerin jalat ja asettelisin leveät tuppeensahatut lankut pöydän kanneksi? Vai tekisinkö kannen vanhasta ovesta ja lasilevystä? Hyttysverkon virittelisin sen divaanin ylle, niin että Mies voisi ottaa päivänokoset huoletta. Nyt voisin jo ryhtyä ompeluhommiin: tarvitaanhan majaseen lippunauha...tietenkin ja kasakaupalla tyynyjä.


Kun en pääse todellakaan tekemään mitään todella konkreettista ja ajankohtaista huvitusmajasessa, täytyy energia ohjata kodin ja mökin siistimiseen sekä stailaukseen. Mökillä meillä on tylsät visakoivuiset lipastot, jotka olen aiemmin valkolakannut. Nyt ne kaipasivat piristystä ja löysinkin sisustustekstit, joilla sain uutta ilmettä lipastoihin. 






 













Kun sain lipastot koristeltua, iski tavaroiden siirtelyvimma. Mies katsoo hiljaa ja kuuntelee, kun höpötän...pitäiskö siirtää nuo tähän ja viedä nämä tuonne...Mies vaikenee.










En ole aiemmin hoksannut näyttää näitä lapsuuteni leluja, jotka onneksi ovat säilyneet ehjinä. Tosin ne eivät enää toimi.




Pelle liikutti jalkojaan ja heilutti kävelykeppiään, pikku apina puolestaan vei tuttipulloa suuhunsa, kun vieteriä riittävästi käännettiin.



Tällainen vieteri löytyi saunamökin nurkalta. Keneltä se lie irronnut...en myönnä...sen verran virityksissäni olen tänään ollut. 







Tämän hetken värit...kevät tuo turkoosin ja vaaleanpunaisen.





Toin tekemäni risuhässäkät sisälle mökkiin. Olen tehnyt kaksi tällaista koivunrisurakennelmaa. Niiden sisälle mahtuu iso lasinen maljakko tai hurrikaani. Olen käyttänyt näitä useassa eri tilaisuudessa. Ne olivat aluksi luonnonvärisiä, mutta halusin huurteista tunnelmaa ja sprayasin ne valkoisiksi.



























Nyt Mies toivoo saavansa minut mukaan hänen risuhommiinsa. No tottakai lähden mukaan.











Uskomatonta, mutta totta...puro solisee taas, vaikka lähde onkin kuivunut. Jotain iloa vesi- ja räntäsateestakin siis.






Lehtikuusi,  lempipuuni ja melkein sininen hetki. Sinisestä hetkestä tuli mieleen Fazerin Sininen ja uusi karkkilakko, jonka tulee kestää hiihtolomaan asti.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti