Jeesuksen synttäreitä juhlitaan ja mitähän sankarille annetaan lahjaksi: kireitä fiiliksiä, ärsyyntymistä liikenneruuhkissa ja kaupan kassajonoissa, stressaantunutta yhdessäoloa, kiirettä, hössötystä ja turhanpäiväistä hyörinää. Lahjojen haalimista meille, joilla jo on kaikkea mitä elämiseen tarvitaan. Niinpä.
Jokohan ensi jouluna ymmärtäisimme antaa niille, kenellä ei mitään ole...
Jokohan ensi jouluna ymmärtäisimme antaa aikaa lähimmäisille...
Jokohan ensi jouluna ymmärtäisimme syödä vain sen, mitä tarvitsemme, eikä itseämme kipeäksi...
Jokohan ensi jouluna ymmärtäisimme viettää enemmän aikaa ja keskustella joulun sankarin kanssa...
Oli vähän paatoksen makua tuossa vuodatuksessani.
Mutta silti.
Joulun perinteet ovat tärkeitä. Ei siitä mihinkään pääse. Hautausmaalla käynti, joulupuuro, joulurauhanjulistus, joulusauna, aattoillan ateria...yhdessäolo suvun kanssa, joululaulut, evankeliumin lukeminen...perinteitä, jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle.
Toivottavasti eivät jää vain perinteeksi, vaan että niillä olisi merkitystä seuraaville sukupolville.
Aaron Nevillen Christmas Prayer kuuluu ehdottomasti minun ja perheeni jouluun.
Aaronin lisäksi haluaisin vielä kehua Toby Macin ihanaa joululevyä. Kannattaa tutustua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti