Minua vaivaa "viisikymmenvuotiaan naisen tauti", kuten japanilaiset sen viehättävästi ilmaisevat. Suomeksi sanottuna oikean olkanivelen kapseli on täpäkästi tulehtunut. Siihen ei ole parannuskeinoa muuta kuin AIKA. Kaksi vuotta ja johan taas käsi pelittää. KAKSI VUOTTA.
Selviytymisvinkkejä:
Meikkaus:
Älä meikkaa. Mutta, jos et pärjää ilman ripsiväriä, toimi näin: Pyöräytä mascaraharjaa putkilossa, vedä se ulos, nosta ja tue vasemmalla kädellä oikeaa kättä, jotta se nousee silmien tasolle. Yritä saada harja kiinni ripsiin ja pyöritä päätä varovasti vasemmalle ja oikealle. Varaa tähän runsaasti aikaa, jotta ehdit puhdistaa silmät ja aloittaa homman alusta mikäli onnistut saamaan värin muualle kuin ripsiin.
Ruuanlaitto:
Ei onnistu. Mies laittaa, ainakin kaiken sellaisen, johon tarvitaan veistä ja voimaa.
Siivous:
Ei onnistu. Mies siivoaa.
Hiusten kuivaus ja laitto:
Kuivaus vielä jotenkin onnistuu vasemmalla kädellä, mutta harjaa ei yletä oikealla kädellä käyttämään. Joten leikkauta hiukset niin lyhyiksi, ettei niille tarvitse tehdä yhtään mitään.
Deodorantin laitto:
Nojaa oikeaa kättä varoen seinään, jotta saat kainalon sen verran auki, että vasurilla saat tökittyä roll onia kainalokuoppaan. Vasemman kainalon deodorointi onnistuu vasurilla umpimähkään tökkien.
Sukkahousujen pukeminen:
Ei onnistu. Mies nostaa. Aivan kuin pikkutyttönä äiti tai isä nosti pöksyjä niin, että koko tyttö nousi ilmaan.
Kunhan kevät etenee ja maalausurakka huvimajarakennuksella alkaa, tulen tarvitsemaan blondisisaria!!!
Tietysti silloin, kun ei okein voi tehdä mitään, tulee kaikenlaisia käsityöideoita ja -intohimoja.
Olisi niin palkitsevaa neuloa...lapasia tai sukkia.
Näistä pumpuloista voisi kehitellä jotain...tauluja tai tyynyjä.
Isoäidinneliöistä on tekemättä peitto tai jotain vastaavaa.
Juureshässäkän paloittelee Mies.
Kynät ja siveltimet odottavat...ideoita olisi...päässä pyörii perheen juniorin tennareiden vaihtuminen armeijan maastokenkiin...maalauskankaat ovat jo valmiina.
Ihanaa piristystä arkeen toi miniloma pääkaupungissa.
Eksyttiin Helsingin lomalla hassuun kahvioon lähes vastapäätä tuomiokirkkoa. Se oli jotain sellaista kuin "Työläisten kulttuurikahvio" tai ainakin sinne päin. Leivonnaiset olivat erinomaiset ja tee tuotiin haudutettuna kannussa pöytään. Interiööri oli ihastuttavasti rempallaan...boheemia meininkiä. Kaikkein hauskinta oli, että siellä oli löhösohvat, jotka oli toteutettu juuri samoin kuin aion itse huvimajan sohvan toteuttaa. Mieskin tykkäsi sillä ehdolla, että lavakot ovat huomattavasti kapeampia kuin tässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti