Ei ryynäämistä vaan rötväämistä

Lupasin kuvia frillaverhoista lopullisessa sijoituksessaan mökin ikkunoissa. Siinä ne nyt ovat. Mielestäni ne ovat niin söpöt, että olisivat kelvanneet koti-ikkunoihin. Ehkä värkkään, kunhan saan olkapään parempaan kuntoon, kotiin samantapaiset kuviollisista kankaista...mahdollisesti jotain väriä saisi olla mukana...olisikohan oranssia tai vastaväriä harmahtavaa vedenturkoosinvihreää.

 

 

Kevät tuo turkoosin. Olen ehkäpä tämänkin joskus aiemmin julistanut, mutta näin se on. Näen huvitusmajasen valkoisena ja turkoosilla, punaisella ja vaaleanpunaisella ryyditettynä.

 

 

 

 

Olen tyytyväinen ompelukoneen säilytyskoteloista väsäämiimme maustelaatikoihin. Laatikoita löytyy varastosta vielä pari kappaletta, mitähän niistä tekisi... seinään poikittain kiinnitettyinä...hm...niihin voisi asetella vaikkapa viherkasveja. Mies saakin hommia, kunhan kotiin päästään.

Tänään nautimme arkilauantain perusravintoa eli Janssonia. Perusravinto on yksinkertaista ja hyvää.

 

 

 

 

Sanavarastoa laajentaakseni käytän sattuneesta syystä Suomen puolustusvoimien kieltä ja painotan, että käytän nimenomaan sitä siistiä kieltä, jota tosin siellä luullakseni kuulee aika vähän. Kun en nyt voi ryynätä pitkin metsiä, täytyy tyytyä rötväämään punkalla.

 

 

 

 

 Minulla ei todellakaan ole mitään tätä rötväämistä vastaan, varsinkin, kun metsässä ja jopa saunamökin ympärillä on lukuisiä tällaisia jälkiä. Perheen biologi tunnisti jäljet ilveksen tai ehkä ennemminkin suden jättämiksi. Lynx lynx tai Canus lupus siis hiippailee pihallamme. Että rentoja päivälepoja vaan kaikille!