lauantai 12. toukokuuta 2012

Sillälaillahan ne blondit vaihtaa hehkulampunkin



Mies tuli saunasta, kun pesin hampaitani olohuoneessa. Hän katsoi minua ja ravisti kiivaasti päätänsä aivan kuin kieltäisi minulta jotakin. Hetken löi tyhjää, mutta sitten oivalsin! Pestessäni hampaita en suinkaan nykyttänyt hammasharjaa, vaan nykytin päätäni. Piti vielä tarkistaa asia Mieheltä ja näin oli. Ei ihme, että minulla on niskat aina niin kipeänä.
Hetken päästä Mies tokaisi, että sillälaillahan blondit vaihtaa hehkulampunkin: pyörittävät taloa ympäri ja pitävät hehkulamppua paikallaan. En uskalla ajatellakaan, mitä tämä tarkoittaa, kun ruvetaan rakentamaan...





Tällä hetkellä rakennusasiat ovat siirtyneet sattuneesta syystä vähän taka-alalle. Valmistellaan nimittäin perhejuhlia. Askartelen paraikaa kutsukortteja. Onneksi on olemassa kone, jolla kirjoittaa...ei olisi kovin helppoa sellainen blondikirjoitus. Kuvittele nyt! Käsi pitäisi kynää paikallaan ja toinen käsi pyörittelisi paperia.

Työpaikallani oli torstaina merkkitapahtuma: taidenäyttelyn avajaiset. Hyvät hyssykät, miten juhlava tilaisuus! Olimme valmistautuneet huolellisesti, kaikki yksityiskohdat oli työporukalla suunniteltu ja viilattu pilkut kohdilleen. Pukeuduin kotona hiukan "paremmin", vähän shifonkia ja kesäisempää meininkiä. Kun siinä sitten seistä törötän pommac-malja kädessä täristen ja kuuntelen kulttuuritoimenjohtajan puhetta, tulen katsoneeksi varpaitani. Mitä näenkään...mustat croccsit!!!
TÄYDELLISTÄ.

Jotta totuus ei unohtuisi, täytyy vähän fiilistellä. Kerroin taannoin, että sydämeeni syttyi harras halu saada huvitusmajalasipalatsiini purkuovet, joihin minulla on syvä tunneside. Olen jännittänyt parisen viikkoa, kuinka tässä käy. Nyt tiedän: Saan ne ovet!!! Saan ne ovet!!! Laitan tähän alle kuvan, jossa olen symbolisesti sulkemassa ovea viimeistä kertaa perässäni noin vuosi sitten. Silloin oli itku silmässä. Nyt ei ole!


Sen verran toimintasuunnitelmaa on tehtynä, että tiedän mistä aloittaa, kunhan kesäkuun ensimmäinen ja toinen on eletty ja juhlittu. Kesätyöt alkavat ikkunaruutujen korjaamisella. Alkaa armoton peseminen, raappaaminen, hiominen, kittaaminen ja maalaaminen. Nuo ovet pitää myös kunnostaa. Maalaan ne sisäpuolelta tietysti valkoisiksi, ulkopuolelta joko valkoisiksi tai lähes mustiksi. Lähes mustaksi väritän huvituspalatsin muutkin puuosat ikkunanpokia lukuunottamatta. Katon aion peittää mustalla kattohuovalla. Sisällä kaikki voi ollakin valkoista. Huonekaluja on kaikenlaisia eriparisia ja niin niiden pitääkin olla...romuromantiikkaa. Paikallisesta sisustusliikkeestä olen ajatellut hankkia ainakin yhden intialaisen elokuvateatterin tuolin...sellaisen ihastuttavan peltisen hökötyksen. Se tuoli tulee kruunaamaan kaiken!


Niinkuin huomaatte suunnitelmat ovat kondiksessa, niskat eivät! Ei kai auta muu kuin mennä hierojan pakeille, jotta blondi olisi rakennuskunnossa.

3 kommenttia:

  1. Hienoa, et nuo ovet menee hyvään käyttöön!!! Ovat upeat!!! Kai ne oli vaihdettava näiden nykyisten lämmitys määräysten vuoksi. Aika korkeat kylläkin ovat ajatellen huvimajaasi, mutta kai olet mittaillut jne. Kovasti tuolla koululla tekevät remonttia ja uutta rakennusta!!! Valtavalta näyttää!!! Oli jotain koriste pensaita kaivettu rakennustyömaan alta pois...niitä oli iso kasa kuivumassa... kävin hakemassa kaksi puskaa ja istutin tontillemme...:D
    Tuli mieleen tapahtuma vuosien takaa, kun tuon nuorisoseuran talon ulko-ovet vaihdettiin. Se oli jotenkin niin surullista...kuin olisivat laittaneet muoviproteesin alkuperäisen paikalle. Mutta maailma on mennyt tämmöiseen suuntaan...tietysti uusi ovi menee paremmin kiinni ja on tiiviimpi. Yhden talven ne vanhat ovet olivat siellä pihalla nojaten ulkorakennukseen. Sateen ja viiman armoilla. Mun kävi kamalasti sääli niitä, ja Jukun iloksi (!!!!!) sanoin, että ne täytyy pelastaa!!! Niin roudasimme ne meidän pressu autokatokseen, jossa ne oleili pari vuotta, kunnes se romahti eräänä talvena. Täytyy sanoa, että ne ovet painaa ihan jumalattomasti!!! Kannoimme yhdessä, ja tuntui, et mun kädet irtoo ranteista!!!!! No, lopulta kun niitä oli siirrelty paikasta toiseen, keksimme eräänä kauniina päivänä, et hei; viedään ne sinne nuorisoseuran talon vintille!!! Siellähän ne sitten on, jos joku joskus ostaa tuon talon tms. ja haluaa palauttaa rakennuksen alkuperäiseen kuosiin!!! Saattaa olla, että laitoimme ne ulkorakennukseen ...tai vintille... nyt en muista. Mutta olen yrittänyt kovasti niitä suojella...ehkä se oli tyhmää... mutta minä olen tälläinen.

    VastaaPoista
  2. Voi, Ulla sie oot ihana! Ja ovet myös! Näin se usein menee pikkusiskolta saatua korttia lainaten:" Minkä taakseen jättää, sen jostain muualta löytää!" :)

    VastaaPoista