tiistai 5. helmikuuta 2013

Romantiikkaa, teetä ja sitrushedelmiä

 
Viime viikolla valtakunnallisessa mediassa kerrottiin, että talven selkä on taittunut! Sen kunniaksi ripaus vihreää ja vaaleanpunaista.
 
 
 
 
 
 
 
 


Tästä Mailegin kukasta en vielä luovu, vaikka joulukoriste onkin. Senkki oli lapsuushuoneessani helmenharmaana. Sen jälkeen se vietti vuosikymmeniä vanhempieni ullakolla, josta se viimein heidän muuttaessaan pienempään kotiin löysi tiensä omaan kotiini. Alunperin senkki oli kaunis tummanruskea, mutta siihen aikaan 60-luvulla, kun se tuli meille, tummanruskea oli ehdottomasti out. Tiikki oli in.








Tämän piirongin löysin kirpputorilta reilu kaksikymmentä vuotta sitten aivan rähjäisessä kunnossa. Peili oli pilalla, ovista puuttuivat lasit ja vetimiä ei tainnut olla lainkaan. Jonkin verran uhrasin aikaa piirongin kunnostamiseen, vieläkin laatikossa näkyy mystinen ilmakupla, joka poistettiin, mutta niin se vain palasi takaisin minua ihmetyttämään. Alunperin maalasin sen vaaleansiniseksi, mutta valkoisena se sopii nykyiseen kotiini.














Näistä nuoteista on moni totinen torvensoittaja soittanut vuosikymmenien ajan...ahkerassa käytössä ne ovatkin näemmä olleet. Itsekin kävin jopa pari kertaa trumpettia töräyttämässä, se jäi pariin kertaan. Oma soittimeni oli viulu, mutta kuten kuvasta voi huomata, sitä ei ole pitkään aikaan soitettu...kaksi kieltä vielä on sentään jäljellä.





Aurinko on palannut yöllisiltä retkiltään...vai miten päin se olikaan...ihania heijastuksia. Onneksi kuvissa eivät nuo pölyt näy tarkasti.











Oranssin ja vaaleanpunaisen liitto on mielestäni niin herkullinen ja pirtsakka. Romantiikkaa, teetä ja sitrushedelmiä.
















Aurinkoisen kevättä lupaavan talvipäivän lempeän tulinen keitto. Keitä, soseuta ja tule hymyillen kylläiseksi!
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

lauantai 2. helmikuuta 2013

Ei ryynäämistä vaan rötväämistä

Lupasin kuvia frillaverhoista lopullisessa sijoituksessaan mökin ikkunoissa. Siinä ne nyt ovat. Mielestäni ne ovat niin söpöt, että olisivat kelvanneet koti-ikkunoihin. Ehkä värkkään, kunhan saan olkapään parempaan kuntoon, kotiin samantapaiset kuviollisista kankaista...mahdollisesti jotain väriä saisi olla mukana...olisikohan oranssia tai vastaväriä harmahtavaa vedenturkoosinvihreää.






 








 




































Kevät tuo turkoosin. Olen ehkäpä tämänkin joskus aiemmin julistanut, mutta näin se on. Näen huvitusmajasen valkoisena ja turkoosilla, punaisella ja vaaleanpunaisella ryyditettynä.




 
 
 



 






Olen tyytyväinen ompelukoneen säilytyskoteloista väsäämiimme maustelaatikoihin. Laatikoita löytyy varastosta vielä pari kappaletta, mitähän niistä tekisi... seinään poikittain kiinnitettyinä...hm...niihin voisi asetella vaikkapa viherkasveja. Mies saakin hommia, kunhan kotiin päästään.

Tänään nautimme arkilauantain perusravintoa eli Janssonia. Perusravinto on yksinkertaista ja hyvää.

 
 
 
 
Sanavarastoa laajentaakseni käytän sattuneesta syystä Suomen puolustusvoimien kieltä ja painotan, että käytän nimenomaan sitä siistiä kieltä, jota tosin siellä luullakseni kuulee aika vähän. Kun en nyt voi ryynätä pitkin metsiä, täytyy tyytyä rötväämään punkalla.
 
 
 
 
 Minulla ei todellakaan ole mitään tätä rötväämistä vastaan, varsinkin, kun metsässä ja jopa saunamökin ympärillä on lukuisiä tällaisia jälkiä. Perheen biologi tunnisti jäljet ilveksen tai ehkä ennemminkin suden jättämiksi. Lynx lynx tai Canus lupus siis hiippailee pihallamme. Että rentoja päivälepoja vaan kaikille!
 
 

perjantai 1. helmikuuta 2013

Leivän tuoksua

Kuvitelkaa, jouluamaryllikseni pukkaa vielä uutta kukkaa. Kolme vanaa se on jo jaksanut työntää ja jokaiseen vanaan on tainnut puhjeta neljä kukkaa. Kyllästyin jo aikoja sitten joulukukkaruukkuun, joten näitä kukkia poloinen on synnyttänyt leikkoversiona.





 












Iski leivänhimo! Karppaaminen on hui hai turhaa hommaa (ainakin juuri nyt tällä hetkellä ajattelen näin, kun nenäni aistii mitä ihanampia tuoksunautintoja uunin suunnasta). Kohtuus kaikessa, niin pysytään polulla. Oli ihan pakko ruveta vääntämään taikinaa ja tähän täytyy nyt lisätä, että onneksi on olemassa koneita, jotka vaivaavat. Tulehtuneella olkapäällä ei vaivata mitään. Resepti on ihan oma sovellukseni sämpylätaikinasta ja Leila bakar-ohjelmasta saamistani leipomon leipävinkeistä.









Herkutteluhetken leipä:

2 1/2 dl vettä
2 rkl öljyä
3/4 tl suolaa
1 rkl siirappia
5 1/2 dl vehnäjauhoja
2 1/2 tl kuivahiivaa

Kun taikina on noussut muhkeaksi taputtele se litteäksi ja levitä taikinalevyn päälle runsaasti Mustaleimajuustokuutioita ja vihreitä oliiveja. Kääri levy rullalle ja vielä kierteille. Paista 200 asteessa n. puoli tuntia. Ja nauti!




Itse lisäsin leivän päälle paprikavuohenjuustotahnaa, mutta leipä on pelkiltäänkin riittävän hyvää. Juomaksi sopii vallan mainiosti haudutettu mausteinen tee.















Toiseen versioon laitoin vielä juuston ja oliivien lisäksi aurinkokuivattua tomaattia. Nam...ehdottomasti minun makuuni vieläkin osuvampi täyte.




Makoisia hetkiä itse kullekin lukijalle!
Ja levollista viikonloppua!

 

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Miestä ja blondisisaria tarvitaan

Tervetuloa seuraamaan jäätyneen blondin elämää. Tulen nyt kaapista ulos.





Minua vaivaa "viisikymmenvuotiaan naisen tauti", kuten japanilaiset sen viehättävästi ilmaisevat. Suomeksi sanottuna oikean olkanivelen kapseli on täpäkästi tulehtunut. Siihen ei ole parannuskeinoa muuta kuin AIKA. Kaksi vuotta ja johan taas käsi pelittää. KAKSI VUOTTA.

Selviytymisvinkkejä:

Meikkaus:
Älä meikkaa. Mutta, jos et pärjää ilman ripsiväriä, toimi näin: Pyöräytä mascaraharjaa putkilossa, vedä se ulos, nosta ja tue vasemmalla kädellä oikeaa kättä, jotta se nousee silmien tasolle. Yritä saada harja kiinni ripsiin ja pyöritä päätä varovasti vasemmalle ja oikealle. Varaa tähän runsaasti aikaa, jotta ehdit puhdistaa silmät ja aloittaa homman alusta mikäli onnistut saamaan värin muualle kuin ripsiin.
Ruuanlaitto:
Ei onnistu. Mies laittaa, ainakin kaiken sellaisen, johon tarvitaan veistä ja voimaa.
Siivous:
Ei onnistu. Mies siivoaa.
Hiusten kuivaus ja laitto:
Kuivaus vielä jotenkin onnistuu vasemmalla kädellä, mutta harjaa ei yletä oikealla kädellä käyttämään. Joten leikkauta hiukset niin lyhyiksi, ettei niille tarvitse tehdä yhtään mitään.
Deodorantin laitto:
Nojaa oikeaa kättä varoen seinään, jotta saat kainalon sen verran auki, että vasurilla saat tökittyä roll onia kainalokuoppaan. Vasemman kainalon deodorointi onnistuu vasurilla umpimähkään tökkien.
Sukkahousujen pukeminen:
Ei onnistu. Mies nostaa. Aivan kuin pikkutyttönä äiti tai isä nosti pöksyjä niin, että koko tyttö nousi ilmaan.

Kunhan kevät etenee ja maalausurakka huvimajarakennuksella alkaa, tulen tarvitsemaan blondisisaria!!!

Tietysti silloin, kun ei okein voi tehdä mitään, tulee kaikenlaisia käsityöideoita ja -intohimoja.
Olisi niin palkitsevaa neuloa...lapasia tai sukkia.











Näistä pumpuloista voisi kehitellä jotain...tauluja tai tyynyjä.









Isoäidinneliöistä on tekemättä peitto tai jotain vastaavaa.









Juureshässäkän paloittelee Mies.
 
 



 
Kynät ja siveltimet odottavat...ideoita olisi...päässä pyörii perheen juniorin tennareiden vaihtuminen armeijan maastokenkiin...maalauskankaat ovat jo valmiina.
 
 


 
Ihanaa piristystä arkeen toi miniloma pääkaupungissa.








Eksyttiin Helsingin lomalla hassuun kahvioon lähes vastapäätä tuomiokirkkoa. Se oli jotain sellaista kuin "Työläisten kulttuurikahvio" tai ainakin sinne päin. Leivonnaiset olivat erinomaiset ja tee tuotiin haudutettuna kannussa pöytään. Interiööri oli ihastuttavasti rempallaan...boheemia meininkiä. Kaikkein hauskinta oli, että siellä oli löhösohvat, jotka oli toteutettu juuri samoin kuin aion itse huvimajan sohvan toteuttaa. Mieskin tykkäsi sillä ehdolla, että lavakot ovat huomattavasti kapeampia kuin tässä.