maanantai 27. heinäkuuta 2015

Kaikki tiet vievät Roomaan

...ja muita ikiaikaisia ilmauksia...


Suomessa on kesä ja meitä on palellut, olemme kastuneet sateessa ja hyttyset syöneet meitä yltympäriinsä paukamille. Vitsauksia, sanon minä. Mies totesi, että nyt ahdistaa, ja uppoutui netin ihmemaailmaan sillä tuloksella, että meillä oli lentoliput ikuiseen kaupunkiin Roomaan. Roomassa oli tiukimmat helteet sitten vuoden 1879!



Kuljimme keskustassa tietenkin jalan, mutta päästäksemme sinne, meidän piti käyttää bussia ja metroa. Miksi ihmeessä valita hotelli niin kaukaa keskustasta...no, uima-altaanpa takia tottakai. Voin vakuuttaa, että uima-allas ei ollut pöllömpi paikka neljäkymmenen asteen paahteessa.



Voin myös vakuuttaa, että ilmastoimaton metrovaunu oli sensijaan varsinkin erityisen pöllö paikka neljänkymmenen asteen helteessä.

Tarvitsimme vilvoitusta.







Kaikkien kaupunkien äiti, Rooma, näyttäytyi meille niin kauniina ja ihanana kuin vain voi kuvitella. Matka oli hieno. Colosseum, Circus Massimo, Pantheon, Piazza Navona, Trasteveren pikku kujat, espanjalaiset portaat ja Vatikaani...kaikki juuri niin upeita paikkoja kuin meille on kerrottu.













Entäs se ruoka sitten? Kuvat puhukoot puolestaan. 






.



Pitsaa. Noo...jotakin muutakin, mutta aina herkullista.


Jos Roomassa olet, elä roomalaisittain; jos muualla, elä kuin he!


sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Merkki päällä





On loma ja mahdollisuus valita, mitä tehdä...ainakin teoriassa. Tekemättömiä töitä on paljon ja minulla on lahja keksiä uusia projekteja tuon tuostakin Miehen suureksi "riemuksi".

Tänä viikonloppuna on "merkki päällä" ja "viuhka heiluu" vanhan saunamökin ulkomaalausurakassa. Arvaattekin edellä käyttämistäni ilmaisuista, että meidän perheen väki on pesäpallokansaa. Tarkoittaa tietenkin sitä, että jotkut istuvat pesispeleissä ja jollekin viuhka käy täällä mökillä. Hyvä näin - kaikki ovat siis onnellisia!

Siispä ei muuta kuin röntsövaatteet päälle ja tikkaille. Suurin huoli tässä hommassa on se, ettei vain blondius kärsi. Onneksi löytyi maalarille baskeri ja näin blondista ei tule tummanharmaata.














Saunamökki oli siis vihreä ja nyt siitä tulee parin maalikerroksen jälkeen tummanharmaa. Tummanvihreät ikkunanpuitteet saavat valkoisen maalin. En taaskaan malttanut olla esittelemättä keskeneräistä työtä, mutta näistä kuvista kuitenkin saa käsityksen, millaista muutosta täällä pensseleineni suttaan. Venevaja ja ulkohuusi odottavat myöskin päivitystä...huh huh! Mutta on tosi ihanaa sitten joskus, kun kaikki mökkitontillamme töröttävät rakennuksen puhuvat samaa kieltä värimaailman suhteen.











Maalarin elämä ei ole aina helppoa, ei edes joka kerta! Suomen suvi asettaa tiettyjä reunaehtoja työlleni. Tänään lämpötila + 13 astetta ja aurinko pilkistelee pilven takaa...ryysään itseni maalausvalmiuteen, saan pari vetoa vetäistyä ja vettä alkaa pudottaa...lähden viettämään ansaittua kahvihetkeä ja taas aurinko paistaa.








...vaihdan taas röntsöt päälleni ja astun ulos...vettä vihmoo! Onneksi on myös mahdollista jättää seuraamatta, miten viuhka heiluu ja unohtaa maalarin murheet, pujahtaa huvitusmajaseen, ottaa esille sisustuslehti ja vaipua ihanaan "blondin maailmaan".




keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Ah, mitä tuoksuja!

Mitä tuoksuja kaipaat talvella?
Sain joku vuosi sitten ystävältäni lahjaksi ison lasipullollisen valkoapilalta tuoksuvaa saippuaa ja se sulostutti meitä koko seuraavan talven mökkisaunassa. Uskomattoman ihastuttava tuoksu. 
Nyt on ihan paras valkoapila-aika ja mökkitienpientareet ovat valkoisenaan apilaa.
Juttelimme Miehen kanssa, hän piti kesän tuoksuina kieloa ja tuomea...kyllä, olen samaa mieltä. Kurttulehtiruusu, mansikat ja vadelmat...ah, niin kesän tuoksuja. Entäpä mustaherukka ja pelkästään sen lehdet tai lämpiävän saunan tuoksu? Ihania kaikki!



















Tämän päivän töihin liittyvä tuoksu pöllähtelee multakasasta. 
Ostimme koko kuormallisen hyvää mustaa hevosenlannalla terästettyä multaa. Olen käyttänyt sitä kasvimaalla ja pitkin mökkipihaa kuoppien täytteenä. Kumma juttu, kun tuntuu, ettei kasa lainkaan hupene. Hiki päässä tänäänkin kärräsin multaa sinne ja tänne, mutta kasa on ja pysyy keskellä pihaa.











Valkoapilasta lähdin ja hevosenlantaan päädyin...

...palaan kuitenkin sulotuoksuihin. Ihanaa, tuoksuvaa ja aistillista kesän jatkoa toivottelen teille kaikille!







tiistai 7. heinäkuuta 2015

Sataa, sataa ropisee

Parin kolmen hellepäivän jälkeen heräsin tunnelmalliseen sateen ropinaan. Hämmästyttävää kyllä - ei harmittanut yhtään. Lähdin kaupunkiin asioille. Mies ja nuoriso jäivät koisimaan mökille. Kun palasin maalaismaisemiin, oli ihan pakko sytyttää kynttilät ja paistaa porkkanakakku! Keräilin mökkipihamaan ruusupuskista kakunkoristeita ja yllätyksekseni löysin itseni keskustelemasta Miehen kanssa väreistä ja niiden toisiinsa sopivuudesta. No värikeskustelussa ei niinkään ollut mitään kummallista...se oli kummallista, että Mies avasi keskustelun. Mansikanpunainen ja aniliini ruusunpunainen eivät Miehen värisilmässä sopineet yhteen!




Olen jo aiemmin kertonutkin, että itse olen ollut hyvinkin niukkavärinen nuorempana ja vasta Miehen myötä ovat voimakkaat värit astuneet elämääni. Tässä kontekstissa keskustelumme oli siis hämmentävän yllättävä. Nykyisin yhdistelen värejä suorastaan häpeämättömästi - Miesparka joutuu siis edelleen kestämään mansikoita ja aniliineja ruusuja samassa pöydässä.

























Kakku oli vahvan tummapaahtoisen kahvin kera ihan kohtuullisen maistuvaa. Ruusun terälehdissä oli ihastuttavan pikantti maku...siis ei hullumpi sadepäivä ja kahvihetki.



Jotkut muutkin pitävät ruusuista. Sallittakoon se niille.

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Kauhistuksen kananhäkki!!!!

Oletko  koskaan joutunut tyhjentämään jonkun  asuntoa, jonkun sellaisen asuntoa, joka on elänyt aika kauan... esimerkiksi yli kahdeksankymmentä vuotta? Ehkä ottaisit mielelläsi itsellesi tyhjennettävästä asunnosta yhtä sun toista kivaa pientä ja vaikka vähän isompaakin, mutta sinulla ihan pikkiriikkinen ongelma. Ongelma nimeltä "tilanpuute". Onko sinulla ollut kiire tehtävässäsi, koska asuntoa ollaan jo myymässä?

Olemme siis kohtalotovereita!

Tyhjennän 80 neliöistä kolmiota, jota ei ole sisustettu minimalistisesti. Asunnossa on mahtava  koko huoneiston levyinen noin 20 neliöinen parveke, joka on myös sisustettu runsaasti. Ja sitten löytyy tietenkin vielä se kauhistuksen kananhäkki!!! Se kanaverkollinen varastokomero, johon tulee tungettua kaikki se tavara, mikä ei mahdu varsinaiseen asuntoon. 

Istun ja huokaisen...mietin sitä tavaranpaljoutta, jota olen itse alkanut kerätä ympärilleni. Mitä ihminen tekee kaikella tällä materialla? Kunpa pystyisinkin laittamaan kiertoon kaiken sen, mitä en todella tarvitse. Loppujen lopuksi sellaista tavaraa on vähän, mitä todella tarvitsee. Mutta minkäs teet, kun on niin paljon kaunista ja söpöä, jota on mukava katsella.

Nyt siis istun ja huokaisen...katselen kaunista ympärilläni ja ehkäpä voimaannun jollain tasolla huomiseen taistoon. 








maanantai 22. kesäkuuta 2015

Hemmottelua

Lähdin aamulla kaupunkiin hoitelemaan asioita. Mies käänsi kylkeä ja jatkoi uniaan. Palasin mökille kymmenen tunnin päästä nääntyneenä ja nälkäisenä. Pihanurmi oli leikattu ja puhtaat lakanat liehuivat tuulessa ja kammottava tiskivuori oli hävinnyt. Mikäli tästä vielä mieli saattoi parantua, parani se, kun nyhtönautaa tungimme pitaleivän väliin. Hyvä ruoka, parempi mieli.
Säihkyvän kruunun illalle järjesti perheen nuoriso, kun paistoi meille kesän ensimmäiset letut. Letut tarjoiltiin kirsikoiden, pensasmustikoiden ja kermavaahdon kera.
Nyt istun sohvalla pullean masuni kanssa ja mietin, miten kierittelen itseni kohta saunaan. Ehkäpä Mies auttaa kierittelemisessä.













Kiitos!

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Juhannusaattona

Minun juhannusaattoni on vaaleanpunainen. Jotta se olisi täydellisen vaaleanpunainen, tarvitsen vaaleanpunaisia villilupiineja. Jos ajelit illansuussa Tirvalla ja näit jonkun pyörivän ojissa, siellä ja täällä, se olin minä. Pyörin pitkin Tirvan ojia ja etsin oikeanvärisiä kukkia...löysin yhden sieltä ja toisen täältä.





































Ei haittaa, vaikka ötökät tunkevat korviin, nenään ja suuhun. Ei haittaa vaikka vettä tulee taivaan täydeltä. Ei haittaa, vaikka kahlaan litimärässä puolimetrisessä heinikossa, kunhan väriasiat ovat kunnossa.

Suloista yötöntä yötä sinulle!