maanantai 24. joulukuuta 2012

Ja tapahtui niinä päivinä

 
 
 
 
 
 
 
 
 

 
 
 









Jeesuksen synttäreitä juhlitaan ja mitähän sankarille annetaan lahjaksi: kireitä fiiliksiä, ärsyyntymistä liikenneruuhkissa ja kaupan kassajonoissa, stressaantunutta yhdessäoloa, kiirettä, hössötystä ja turhanpäiväistä hyörinää. Lahjojen haalimista meille, joilla jo on kaikkea mitä elämiseen tarvitaan. Niinpä.

Jokohan ensi jouluna ymmärtäisimme antaa niille, kenellä ei mitään ole...
Jokohan ensi jouluna ymmärtäisimme antaa aikaa lähimmäisille...
Jokohan ensi jouluna ymmärtäisimme syödä vain sen, mitä tarvitsemme, eikä itseämme kipeäksi...
Jokohan ensi jouluna ymmärtäisimme viettää enemmän aikaa ja keskustella joulun sankarin kanssa...
 
 
 
 
Oli vähän paatoksen makua tuossa vuodatuksessani.
 Mutta silti.
 
 
 
Joulun perinteet ovat tärkeitä. Ei siitä mihinkään pääse. Hautausmaalla käynti, joulupuuro, joulurauhanjulistus, joulusauna, aattoillan ateria...yhdessäolo suvun kanssa, joululaulut, evankeliumin lukeminen...perinteitä, jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle.
 
Toivottavasti eivät jää vain perinteeksi, vaan että niillä olisi merkitystä seuraaville sukupolville.
 
 
 
 



 
 
 
 
 
 
Aaron Nevillen Christmas Prayer kuuluu ehdottomasti minun ja perheeni jouluun.
 
 
 
 
Aaronin lisäksi haluaisin vielä kehua Toby Macin ihanaa joululevyä. Kannattaa tutustua!
 
 
 
 
 

lauantai 22. joulukuuta 2012

Joulu on jo ovella




Rauhaisaa joulunodotusta. Rauhaisaa!
Koulujen joulujuhlat on jännitetty ja nautittu, todistukset on jaettu. Mitä tämä joulunalusaika voi enää muuta olla, kuin rauhaisaa...
 
Ruuat on melkein kaikki tekemättä, koti ja mökki siivoamatta ja lahjatkin melkein ostamatta. Mitä siitä! Ruokaa saa kaupasta valmiina...ainoastaan perunatuuvinki täytyy tehdä itse ja tietenkin kinkku paistaa. Siivotaan tässä pikkuhiljaa iltaisin, kun perheen yötyöläinen herää. Annetaan pojan nukkua kunnolla ilman imurin häirintää.






 
 
Askartelut jatkuvat. Ja lahjojen hankinnat. Voin sanoa, että blondin pää on totaalisesti sekaisin. Sekoamiseen riittää pistäytyminen liikkeeseen, jossa myydään tabletteja ja älypuhelimia. Nykytekniikka vaan menee  yli hilseen! Millaisiin olosuhteisiin sopivat Ipadit ja Lumiat? On veelanit ja 3geet, mokkulat ...pitäisi pärjätä kaupungissa, mökillä ja varusmiesolosuhteissa saarella. Huh! Onneksi on Mies, joka tajuaa ja ymmärtää.
 Ja silti voi valinnat mennä pieleen.
 
 
 
 
 
 

 
 
 
 
Täksi jouluksi valmistin eilen rosollille kilpailijan ...ah niin sipulista punajuuripikkelssiä.
 
Ohje:
1 kg punajuuria (keitä)
6 sipulia
3 dl etikkaa
3 dl sokeria
1 dl vettä
Raasta punajuuret ja kuumenna etikka, sokeri ja vesi. Sekoita keskenään.
 NAM! 
 
 
 
Eilen vierailimme myös työtoverini kotona glögillä. Ja, hyvänen aika...täytyy ihmetellä, miten joku on tehokas. Todistusten jaon jälkeen hän pyöritti nonstoppina joulupuuro-, lohipasteija-, sienipiirakka-, torttu- ja juustotarjoilua! Ystäviä vieraili puolestapäivästä iltamyöhään ja toverini puuhaili hymyssäsuin!!!
 
 
Lääh! Vielä kaksi yötä ja saan avata tämän rasian... ja saan syödä suklaata taas melkein neljän kuukauden karkkilakon jälkeen!
 
 
 
 
Olohuoneeseen rakensin pienen seimen...
Nyt täytyy kyllä korjata, ettei tule väärinymmärretyksi. En siis todellakaan ole omin kätösin tätä valmistanut, mutta asettelin sen ihan itse...;)
 
 
 

 
 
 
 
 
  Tämän lauantaipäivän joulumusiikki on herkkää Susania.
 
 
 
 
 
 
 
Perunatuuvinki, joka myös imellettynä perunalaatikkona tunnetaan, imeltyy uunissa viidessäkymmenessä asteessa viidettä tuntia. Kohta kun tartun imuriin ja rättiin soi MaryMaryn Christmas.

lauantai 15. joulukuuta 2012

Askarteluja

 






 


 
 
 
Sainpa täysin uuden ilmeen blogiini...hyvästi vaaleanpunainen ja punainen, tervetuloa tyylikäs musta. 
 
 
 
 


Nyt iski jouluaskartelut. En olekaan saanut oikein mitään aikaseksi pitkään aikaan. Henkeni pitimiksi ja ollakseni sosialisaatiossa mukana joudun tekemään työtä. Työssäni taas joudun/saan olla luomassa ideoita, jotta tulevat sukupolvet voisivat olla luovia. Tässä yritän nyt vääntää esipuhetta puolustaakseni askartelun tärkeyttä. Joku nero lanseerasi vuosia sitten ilmaisun askartelupaskartelu. Kyllä lasten pitää saada askarrella oikeitten töiden lisäksi ihan hienomotoriikan kehittymisen ja hahmottamisen vahvistumisen ja itseilmaisun takia ilman, että tekemisiä halveerataan paskarteluksi. Sitä paitsi jotkut ihan oikeasti pitävät kaikesta pipertämisestä.


 
 
Varastin idean. Glorian koti-lehdessä oli ihastuttava kuva Pentikin tulevan vuoden keraamisesta uutuustuotteesta. Minun piti sitten päästä kokeilemaan pahviversiota. Pahvi on Pirkan pakastepitsalaatikosta. Laitoin koristeen keittiön ikkunaan...onneksi se ei ole lähellä kulkureittejä...ulos nimittäin näkyisi kivat salamipitsakuvat. Valkoisina koristeet olisivat toki sievemmät, mutta meille sopii pahvinruskeakin.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 


 
 
 
Aiemmin viikolla iski tajuntaan karmiva tosiasia: joulukortit on postitettava parin päivän kuluttua eikä niitä ollut viela tehtykään. Miten teet 60 korttia alle 60:ssä minuutissa? Ei muuta kuin grafiikan työkalut esiin ja painamaan kortteja. 
 
 
 
 
 
 
 
 
Tämän värssyn Mies löysi jostain, emmekä tiedä kenen tuotosta se on, mutta joulutervehdyksiimme se pääsee.
 
Huurteinen metsä ja luminen maa.
Otsaasi enkeli koskettaa.
Lävitse roudan ja paksun jään,
taivas tuo lämpöään.
ohi on kiireisen kaupungin hälinä ja työ,
tässä on nyt rauha ja jouluyö.
 
 
 
 
 
 
 
 

 
 
Tämän kolmannen adventtiviikonlopun joululevy on ehdottomasti upean David Phelpsin One Wintry Night. Nauttikaa!
 
 

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Huvimajassa pikkujouluaikaan

 
 
 
 



Lasipalatsi Ullan linna on valmiina ottamaan vieraat vastaan. Vein lampaantaljat ja torkkupeitot majaan, jotta tarkenisimme paremmin. Sytyttelin kynttilöitä ja tuikkuja runsaasti, pitkälti neljättäkymmentä kappaletta...nekin lämmittävät.

 




 
 
 
Vielä kurkistus jäisten ikkunoiden läpi...kaikki on kunnossa. Tervetuloa hullun hauskat ystävämme.
 
 
Ja todellakin, me tarkenimme. Ystävämme olivatkin varustautuneet toppavaattein majan katsastukseen. Vaikutti siltä, että he pitivät näkemästään.
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
Pistäydyin ulkopuolelle kuvaamaan...katsokaa, miten paljon viisi ihmistä lämmittää tilaa. Kaikki ikkunat olivat aivan vesihöyryssä. Totesimmekin, että lämpötila oli varmasti noussut plussan puolelle. Ulkopuolella pakkasti seitsemään asteeseen. Lunta sateli hiljalleen.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Siinä se pikkuinen on nyt talviasussaan kaikessa suloisuudessaan ja keskeneräisyydessään. Keskeneräisyyskin voi olla kaunista...olemmehan me ihmisetkin vielä kaikessa niin keskeneräisiä täällä taivaltaessamme.
 
 
Glögi- ja höttöstarjoilun jälkeen olimme hiukan viluissamme ja valmiita siirtymään mökkiin ja sieltä edelleen saunaan lämmittelemään. Ystäväni mennä hipsutteli villasukat jalassa avantoon ja tuntui kuulemma mukavalta. Paluumatkalla varsinkin kovalla pakkasella sukat tarttuvat hankeen kiinni. Kovalla pakkasella hiuksetkin ehtivät jäätyä puikoiksi saunaan palatessa.
 
 
 
 
 
 
Tämän illan joululevyvinkki: Messinkistä ja hyväntuulista swingiä Phil Driscollin tapaan.
 
 
 


lauantai 8. joulukuuta 2012

Blondi kaamoksessa









Kello on yksitoista lauantaiaamuna. Istun hiljaisuudessa, miesväki nukkuu vielä, ja odotan päivän valkenemista. On vieläkin hämärää. Luultavasti päivä ei tämän kirkkaammaksi edes kirkastu. Kesällinen hiekkamieheni kävi äsken tekemässä meille tien, mutta minun pitäisi kai piakkoin lähteä tekemään pienemmät väylät autolle, saunalle, avantoon ja huvimajaan. Saamme tänään hullunhauskat ystävämme katsastamaan majasta. Ehkä tarkenemme jopa hörppäistä glögit jäisessä lasipalatsissa. 



 
 
 
 
 
 
 
Joki ei  virtaa enää. Jäinen kansi ja lumivaippa peittää sen. Pääsimme eilen illalla ensimmäistä kertaa tänä talvena avantoon. Juniori kävi siellä kaksikymmentä kertaa! Sanoi tuntevansa ihmeellistä yhteyttä kylmän veden kanssa. Itse tyydyin vain yhteen kertaan, mutta teki sekin hyvää. Viima puhalsi ja lumituisku herätteli kehoa jo laiturilla ottamaan vastaan veden hyisen syleilyn.




 
 
 
 
 
 
 
 
 Tänään aamulla avanto oli jäätynyt uudelleen.
 
 
 
Saunaa on lämmitetty kesän jälkeen jonkin verran...puu halkopinossa alkaa pian etsiä toistaan. Miesväkikin heräsi ja lähti lämmittämään päiväsaunaa.
 
 
 
 
 
 
 Onneksi salavarivistö on kunnossa. Rannassa, pienessä niemessä sinnittelevä pikkuinen salavaparka joutui majavan kodin rakennustarpeiksi. Toivoisinpa pääseväni majavan aivojen sisälle. Saisi kaataa nuo lahoamassa olevat tai muuten vain epäesteettiset puut rannasta ja jättää istutetut sievät puut rauhaan. Toivottavasti majavarouva on tyytyväinen ukkosensa tuomaan sisustus/rakennusmateriaaliin. Se tästä vielä puuttuisi, että salavaparka olisi kaadettu turhaan.
 
 
 
 
 
 
Ihanaa joulumusiikkia sinisiin hetkiin ja hämänhyssyyn tarjoilee iki-ihana Carola levyltään I denna natt blir världen ny.
 
 
 


torstai 6. joulukuuta 2012

Tuunausta ja juhlintaa

 



 Hommasin kukkakimpun tilaisuuten, jonka jälkeen se matkasi tarpeettomana kotiimme. Kimppu ei ihan ollut minun tyylinen, joten sitä täytyi hiukan tuunata. Joitakuita vuosia sitten pidettiin täysin sopimattomana ja rahvaanomaisena sidottujen kimppujen purkamista. Ja sitähän se tavallaan onkin. Ensin mennään ostamaan kukkakaupasta kukkia, jotka ammattitaitoinen floristi sitoo taitavasti kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Sitten mennään kotiin ja avataan sidosniini ja tyrkätään puska maljakkoon, joka kaiken huipuksi on liian suuri tai pieni. Nyt, kun kaikkea tuunataan, uskallan tunnustaa, että purkasin kimpun ja tein tyystin uudenlaisen asetelman juhlan kunniaksi.

 
 


 
 
 
 
Yllättävän paljon erilaista tavaraa paljastui, kun lajittelin kimpun ainekset. Eukalyptuksen oksia, mustikan varpuja, gerberoita, neilikoita, karhun heinää, palmun lehviä ym. viheriää.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Tökin materiaalin sieneen ja asettelin vielä kynttilät paikoilleen. Tässä vaiheessa tuunattavaa vieläkin löytyi, parturoin vihreitä, jotka liian runsaina pursusivat asetelmasta. 
 
 .
 
 
 
 
 Blondille sattui nolosti. Työterveyshoitaja pisti raamit elämälle. Se on sitten juustot ja muut viikonloppuherkut vaihdettava vallan salaatiksi ja ryhdyttävä urheilemaan. Maaliskuussa tavataan hoitotädin kanssa uudestaan ja minulta kysytään, olenko ollut kiltti tyttö. Onhan se oltava, toinen vaihtoehto on olla tuhma tyttö ja saada suonet tukkeeseen rasvasta. Kyllä minä tiedän, miten pitää syödä ja liikkua...tai luulin tietäväni. Komeat oli meikäläisen kolesterolilukemat, sellaisista kouluarvosanoista  saattaisi joku koululainen olla jopa onnellinen.
 
 
 
 
 
 
 
 
Olimme viettämässä itsenäisyyspäivää lakkiaisten merkeissä. Täytyy sanoa, että olipa hulppeat juhlat kaikkine herkkuineen ja upeine puitteineen. Juhlimme vesitornin huipulla ja ennen kotiinlähtöä nautimme loisteliaasta ilotulituksesta. 
 
 
Ilta on huipentunut tietenkin tv:n ääressä kimalluksia ihaillen tai kauhistellen. Mies suunnitteli jo saavansa kutsun linnan juhliin. Siellä hän sitten kulkisi lehtiön ja kynän kanssa keräilemässä nimmareita muilta juhlijoilta. Minun tieni kulkisi pöydän ääreen, josta keräilisin rasvattomia, suolattomia, mauttomia, kermattomia, sokerittomia ja terveelliä makupaloja lautaselleni!