Huikeita tunnelmia ja värejä

 
 
 


Ihana syksy. Katson kalenteria ja tarkistan vielä kerran...kyllä, on lokakuun 11. päivä ja lämpötila ulkona hyvinkin pitkälle toistakymmentä astetta. Aurinko paistaa ja toistaa loistonsa kirkuvan värikkäästä puustosta. Siis aivan kirvelevän kaunista.

 
 
 

 

 

 

 

Laitan kuitenkin havuja vähän sinne ja tänne kotona sekä mökillä tietoisena siitä, ettei tämä huikea keltaisenpunaisenkirjava kauneus ole kestävää. Itse asiassa mökillä puista on suurin osa lehdistä jo pudonnut maahan.

 

 

 

 

 

 

 

Söpöset kärpäsienet ilahduttivat huvimajan takana.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lauantaiaamuun heräsin juuri sopivasti nauttiakseni usvaisesta maisemasta. Katsokaa tuota höppänää töyhtösalavaa, töyhtö sen kun kasvaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

Usvaisen aamun jälkeen kehkeytyi jalokivivärein hehkuva päivä. Leikkasimme Miehen kanssa vielä nurmen ennen lumen tuloa...siis toivottavasti viimeisen kerran tänä syksynä ennen lumen tuloa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 Piti ihan tarkistaa, mitä viime vuonna näihin aikoihin tapahtuikaan. Lokakuun kuudennen päivän tienoilla saimme laitettua katon ja lattian majaseen. Oli myrskyisää ja poutaa vuorotellen, mutta Blondin kosto oli tehty ja maja käytettävissä 19.10.

Ei voi muuta kuin olla kiitollinen...niin paljon iloa majanen on antanut jo rakennusvaiheessa, saati sitten menneenä kesänä.

 

Tulkoon talvi. 

 

 

Ihana mökkiviikonloppu!

 

 

 
 

 
 
 




On todella lämmin vuodenaikaan nähden. Saimme viikonlopun aikana tehtyä paljon hommia mökkipihalla talventuloa varten. Mies rylläsi ruohonleikkurilla ruohoa ja lehtiä silpuksi, minä puolestani leikkelin rannan kuusesta torson...tarvitsin havuja parvekekoreihin ja vähän muuallekin. Majaseen tuli hiukan syksyisempi stailaus punaisin lisäyksin.

Punajuuri on ihanan värikäs syksyinen herkku...siispä nyt oli punajuurifetasalaatin aika...nam. Nopeaa ja yksinkertaisen helppoa ruokaa. Ostin valmiiksi keitetyt punajuuret, joiden lisäksi siivutin runsaasti punasipulia. Punaisten ainesten päälle kasasin pieneksi keoksi fetaa ja rucolaa sekä muita kauniita punavihreitä salaatteja...lopuksi ripottelin salaattiin sopivia siemeniä keon päälle. Salaatinkastikkeeksi sopii kirpakka sinappinen peruskastike.

Sauna odottaa remonttia. Olen vuosikaudet (jo ennen muotivillitystä) haaveillut tummaksi käsitellystä saunasta. En haaveile enää. Ensinnäkin saunan tulee hengittää. Jos vahaa saunan katon, voi varautua siihen, että nauttiessa saunan rentouttavista löylyistä saakin kiehuvia tippuja iholleen. Olen saanut myös painavaa tietoa henkilöltä, joka on maalannut lauteensa mustiksi...jokaikinen pisara jää kuulemma lauteisiin näkyviin. Joten en vahaa enkä maalaa kattoa enkä lauteita ainakaan mustiksi...seinät siis jäävät jäljelle - niille voisi jotain tehdä. Lattian aion maalata ja Mies jo maalasi saunanmuurin tummanharmaaksi...joskus tulevaisuudessa laatoitetaan lattia sekä muuri, lattia saanee myös lämmityksen.

Pumpuloita tulee vauhdikkaasti, niin vauhdikkaasti, että langat loppuvat...piakkoin voin näyttää valmista tekstiilitaidetta seinällä.

Iloista työviikonalkua kaikille!

Näen punaista!

Punainen hirmu antaa odottaa itseään.
Ranskalaisesta liikkeestä ei tule ainuttakaan väliaikatietoa. Ehkä jossain Aasiassa tehtaalla valmistetaan osia hirmuun...ruuveja tai jotain vastaavaa. Mitä tähän voisi sanoa..ei ehkä kannata sanoa mitään...joka tapauksessa luonnettani kasvatetaan.

Odotellessani ranskalaista kaunotarta pumpulataulut valmistuvat pikkuhiljaa.

Ruudutan pellavakankaan vetämällä kude- ja loimilangat neljän centin välein pois, näin on helppo solmia tupsut tasaisin välimatkoin kankaaseen.

Tupsuilun lisäksi inspiroiduin ystäväni syntymäpäiväjuhlista ja piirtelin ja maalailin akryylivärein. Syksy saa yleensäkin minut intoutumaan ja intoilemaan kaikenlaisten harrastusten pariin. Tänä syksynä olen säilyttänyt malttini...puuhailen vain käsilläni ja äänihuulillani.

 

 

 

Kun odottelen punaista ranskatarta ja kasvatan luonnettani, voin kuitenkin nauttia punaisesta väristä pihallani.

Suuri osa punaisista lehdistä on päätynyt haravan avulla lehtikasaan. Jos olisin lapsi, ottaisin pitkän alkuvauhdin ja hyppäisin kahisevaan kasaan ja olisin onnellinen. Nyt tyydyn pelkästään olemaan onnellinen. Rakastan niin värikylläistä syksyä!

 

 

SIDE

Ei koskaan pidä sanoa "ei koskaan".
Kai joskus vuosia sitten tuli sanottua, etten ehkä enää koskaan matkusta Turkkiin. Kuinka ollakaan sieltä kuitenkin tässä pari viikkoa sitten itseni löysin. Tarkemmin sanoen lomailimme Sidessä, joka on tosiaankin merkittävä roomalaisajan rauniokaupunki. Siellä tepastelimme raunioiden keskellä joka päivä, kun downtowniin halusimme. Missään ei näkynyt roskia puhumattakaan rumista piirustuksista. Hieno paikka...suosittelen lämpimästi jollen suorastaan kuumasti. Kuuma sää siellä ainakin helli meitä lämmön ystäviä.

 

Lomamme aikana Sidessä sattui olemaan kulttuuriviikko ja tämän viikon loppukonsertti järjestettiin upeassa amfiteatterissa. Antalian oopperan ja baletin orkesteri pisti parastaan neljän oopperalaulajan taustalla. Voin sanoa, että tunnelma oli huikea...Nessun Dorma kaikui mustassa kuumassa yössä ja amfiteatteri pursui kuulijoita. Kaiken lisäksi konsertti oli täysin ilmainen.

 

 

Turkkilainen keittiö on rankattu maailman parhaiden joukkoon...kaikkihan kebabia rakastavat, tosin kebab on kyllä arabialainen ruoka alunalkaen.

Mintulla maustettu jugurtti ja kasviscasselore...aah! Osaisikohan kukaan arvata, laihtuiko blondi matkalla?

Voisi sanoa, että minun ja Turkin välille syntyi side nimeltään Side.

Hupsuilua, tupsuilua

 
 

Pumpulakäsityöt edistyvät ihan kiitettävää vauhtia. Vaaleanpunainen osuus on jo ihan valmis, punaiset ja vaaleanturkoosit tupsut on värkättynä, vielä puuttuu vaaleansiniset, aniliininpunaiset ja jotkut...ehkä valkoiset. Taulusta tuleekin suurempi kuin alunperin suunnittelin, mutta katsellaan rauhassa, millainen lopputulos sitten onkaan. Miehen kauhuksi saattaa sohvan taustaseinä täyttyä tupsuista. Mieshän on vaarassa tulla hupsuksi tupsuista.

 
 

Kuten jo lienee selväksi kävi, Mies ei ole erityisemmin ihastunut näihin käsityövirityksiini, mutta tasoituksen vuoksi hän saa tummanpunaisen jenkkikaapin mökkikeittiöön. Punainen hirmu on tilattu Ranskasta ja minua jännittää, onko punaisen sävy oikea. Jos se on väärä, niin auta armias...voin pahoin jokaikinen kerta, kun sen näen. Minä onneton otin vastuun tilauksesta..."En mainitse ikinä väärästä väristä", lupasin. Mutta voinhan piipahtaa automaalaamossa La Germaniani kanssa, jos oikein ahdistaa. Karpalonpunaisella automaalilla tuunasin vanhan kotikeittiön viisihaaraisen kruunuvalaisimenkin tarkoituksenani vaihtaa se mökkikeittiön vaaleanpunertavien triplalamppujen tilalle, mutta toisin kävi. Katosta löytyi niin moderni sähköjohtohässäkkä, ettei vanhaa Ladya saatu sinne kiinnitettyä. Kun ähräsimme triplaa takaisin paikoilleen, olimme Miehen kanssa molemmat ihan uuvuksissa(tai ainakin minä olin)...minulle tuli sen ähräyksen jälkeen monen tunnin niskasärky. Ei voi kuin hämmästellä sähkömiehen työtaitoa - hän asensi valaisimen aikoinaan ihan yksin ilman apuja. Vanha Lady päätyi appivanhempien mökkikeittiöön ja on siellä juuri oikealla paikalla. Kaunotar.

 

 

 

 

Ja jotta totuus ei unohtuisi...Blondin kosto nököttää siinä kuin piparkakkutalo konsanaan ja odottaa ensi kevään istutuksia ympärilleen.

Huijattuna ja pakkolomalla

Appivanhemmat olivat mökillä vastassa hyväntuulisina kuten aina. Ihmettelivät siinä, miten mahtavasti viini kasvaa aitan eteläseinämällä...Tulkaa ihmeessä katsomaan... OHO!

Sekunnin murto-osan ajan minua vietiin ja vietiinkin pahasti! Mutta onneksi tajusin huijauksen. Olivat laittaneet ostorypäleen kiinni viiniköynnökseen. Tarkemmin tarkasteltuani huomasin, että oikea rypäle hiukan punottaa... haa se onkin punaviintä, mitä meillä kohta survotaan!!! Minua on huijattu niin monta kertaa, että blondikin osaa jo olla varuillaan. Mies on todellakin äitinsä ja isänsä poika!

Muutaman päivän päästä rypäle oli jo tosi tummanpuhuva.

Nautimme Miehen kanssa valtavasta sadosta...kylläpä olivatkin herkullisia rypäleitä. Näistä olisi tullut makeaa viiniä. Jokaisessa miniatyyrirypäleessä oli 1-3 suurta siementä. Laitoin siemenet talteen, jos vaikka ilmastonmuutos olisikin tosiasia ja pääsisimme ihan viinitilallisiksi.

Muistattehan meidän mökkipihan ikioman töyhtiksen Pertin. Pertti lensi pois, mutta nyt meillä on ikioma töyhtösalava, jota aion kutsua myös Pertiksi. Pertti on päättänyt kasvattaa toisen salavan päälleen. Kohta meidän mökkipiha on kuin ranskalainen muotopuutarha...salavatkin vähintään kaksikerroksisia pallukoita.

Nautimme aivan käsittämättömästä intiaanikesästä. Syyskuun toisella viikolla vielä lähes hellelukemissa saamme hikoilla. IHANAA! Olemme Miehen kanssa pakkolomalla, mikä on sinänsä ihan typerä juttu, mutta me aiomme nauttia. Kiitos LOMASTA.