Linnunpoikasten vahtina

Töitä olisi huvimajassa ja joka puolella mökkitonttia vaikka useammallekin blondille jakaa, mutta nyt aika menee, kun pitää vahtia linnunpoikasten lentoharjoituksia!
Kuistillamme parrun päällä asustelee Erkki, Voitto Inkeri, Taneli ja pikku-Hilma. Erkki on oikea mörssäri...se otti ja lähti pesästä ensimmäisenä...lensi pari metriä ja laskeutui penkille. Voitto seurasi kohta perässä. Mies tiesi, että  Erkki valitti muiden olevan ihan mamareita...mutta kohta se itse huusi kovasti mammaa tuomaan ruokaa. Emolinnut toivat sille muonaa ihan yhtenään...hyttysiä ja jonkun isommankin ötökän. Meidän on oltava tarkkana, ettei kävellä pihalla liian lähelle poikasia, eikä varsinkaan astuta päälle. Äsken bongasin Voiton kiikkumassa koivun oksalla.

Huh, voiko noin pieni ja söpö lintunen tehdä noin ison kakan? Voitte kuvitella vaan, minkälaisessa kunnossa meidän kuisti on, kun se toimii kaikkien poikasten käymälänä.

Onneksi kasvit kasvavat kasvimaalla itsekseen ilman suurempia hoitoja. Vettä on pudottanut taivaalta niin paljon, ettei kastelemisestakaan ole juuri stressiä päässyt tulemaan. Salaattia pääsee jo popsimaan.

 

 

 

Runsas sade on saanut myös pikkiriikkisen pajuaitani versomaan, kuten tarkoitus olikin. Odotan saavani plantaasille upeat "seinät".

 

 

 

 

 

Keltainen kesäkurpitsa kasvaa jo...jippii...kohta päästään grillaamaan. Taimet olivat mielestäni saman kokoisia, mutta vihreät kesäkurpitsat eivät vielä ole ruvenneet kukkimaan.

 
 

Tänä kesänä ei juurikaan ole tarennut syödä ulkona...jopa majasessakin on ollut kylmä. Majasen sisäkatto odottaa panelointia. Kunhan saadaan linnunpoikaset maailmalle, voidaan käydä nikkaroimaan. Aamukahvit juodaan sisällä ja, mikä ihmeellisintä Mies ei ole käynyt aamu-uinneillaan.

 

 

 

Tänään aurinko pilkahti pilvenrakosesta ja urhea Mieheni pääsi kokeilemaan uusia riippukeinuja :)

 

 

 

Sadepäivän piristykseksi

Aina vaan sataa ja sataa...
uimaankin pitää mennä juoksujalkaa, ettei kastuisi!
Pitää siis keksiä jotain järkevää puuhaa. Tällä kertaa se järkevä on maaseutukierros Miehen lapsuuden maisemissa Ahonikissa, Heituinlahdessa, Silonsaaren myllyllä ja Savitaipaleen kirkolla.

 

 

 

 

Ei ollut maitolaiturilla tonkkia odottamassa.

 

Silonsaaren myllyn tienoot ja rakennukset olivat kummallisesti Miehen mukaan kutistuneet sitten lapsuusaikojen.

Sammalkatot ovat niin suosittuja nykyisin...tätä jäkäläkattoa ei liene kuitenkaan arkkitehti suunnitellut...ihanaa luonnon muokkaamaa struktuuria.

 

 

 

 

 

Myymäläauto pysähtyy tässä

 

...eikö olekin ihastuttava löytö ?

 

 

 

 

 

 

Savitaipaleen kirkolta löysimme ravintolan, jonka ruokalistat saivat veden kielelle ja lähes kuolan valumaan kuin Pavlovin koirilla konsanaan. Aivan uskomattoman mielenkiintoisia ruokia, Emännän kuuluisa juusto- jauhelihakeitto, Lumoava maksaruukku, Paneroidut punajuuripihvit smetanan kera, Kermainen lähimetsäsienitagliatelle ja ja ja... Mies sai kovasti odottamiaan pannulla paistettuja Kuolimon muikkuja kermaisella sipulimuusilla ja tillivoisulalla. Suosittelen lämpimästi ravintola Piilipuuta!!!

 

 

 

Kova, mutta niin kaunis luonto

 

 

 

Ollaan taas miehen kanssa lintuihmisiä. Pieni harmaasieppo on pesinyt meidän kuistin parrun päälle ja elämä on niin mielenkiintoista. Yritämme varoa häiritsemästä pikkiriikkisiä poikasia ja emolintuja ateriointipuuhissaan. Mies grillaa ja siirtyy kauas grillin äärestä, kun huomaa emolinnun kaartelevan hyönteinen nokassaan. Pikkuiset sirkuttavat minkä kerkeävät: "Milloin on ruoka...mulla on nälkä!" Pienokaiset kasvavat huikeaa vauhtia ja luulenpa, että pian saamme katsella lentoharjoituksia.

Luonto on näyttänyt kauniit ja kovat puolensa. Vuoroin sataa vettä tai rakeita, vuoroin paistaa...lintuemojen huolto on liikuttavaa ja toisaalta taas linnut ovat petoja toisilleen. Upea närhi kävi tänään pikkulinnun kimppuun silmieni edessä...jälkeen jäi vain kasa höyheniä ja sulkia. Ei ollut erityisen mieltäylentävä näky.

Seisoimme viime yönä kokkoa ihailemassa. Siinä tulen rätistessä ihmettelimme otusta, joka räpiköi ympärillämme. Oikeasti otuksia olikin kaksi...kaksi lepakkoa kieppui ympärillämme ja syöksyili aivan muutaman kymmenen sentin päähän kasvoistamme...täytyy myöntää, että ei ollut kauhean kivaa. Siinä tuli mieleen rabiekset ja muut vastaavat vitsaukset. Mistä kummasta ne yhtäkkiä ilmestyivät? Apua...tajusin, että niiden täytyy asustella meidän kanssa samoissa tiloissa. En todellakaan pidä tästä ajatuksesta, mutta aiemmin tiemme eivät ole yhtyneet. No, olen nyt rauhoittunut ja pystynen elämään lepakoiden kanssa samalla tontilla, kunhan en enää niitä tapaa. Ei passaa riekkua kahden aikaan yöllä pihalla tulta pitäen.

 
 
 

Tänään juhannuspäivän iltana luonto näyttäytyy kauniina kuin juhannusmorsian, tosin lämpömittari näyttää vilpoisia lukemia, vain kymmentä astetta. Meidän rannassa pitkin rantaviivaa kukoistaa Kymenlaakson maakuntakukka Kurjenmiekka...ihastuttava luonnonvarainen kaunistus.

 
 
 

 
 
 

Herttaista juhannuksenjatkoa teille kaikille!

 

Huone pihalla

Mies on ihmeissään, kun pihalle on ilmestynyt huone. Hän kysyi, olenko sisustanut meille huoneen, jossa ei ole seiniä. Huonetta en ole sisustanut, mutta olen värkännyt plantaasin, joka pikkuhiljaa laajenee. Mies on siinä mielessä oikeassa sisustuspuheissaan, että plantaasilta löytyy tuoli... pöytä ja sänky vielä puuttuvat. Onhan plantaasilla toki myös kasvejakin, persiljaa, timjamia, sitruunatimjamia, basilikaa, salaattia, valkosipuliyrttiä, erilaisia kesäkukkia, kesäkurpitsaa...ja lisää on tulossa.

Onkos tämä nyt sitä shabby chiciä...shabby chic - hienostunut ilmaisu asioille, jotka ovat ihanasti rempallaan. Niitä asioita meillä riittää. Mutta ei haittaa...meillä ei pönötetä!

Rempallaan...kuunnelkaapa ystävät Vesku Loirin versio tästä ihanasta romanttisesta jenkasta. Pääsette tunnelmiin, missä meidän möksällä blondin rakennelmien keskellä eletään.

https://www.youtube.com/watch?v=WmwifaAkhuo

Blondin kosto 2

Mies-parka! Blondi suunnittelee jatko-osaa Salonki blondinkosto ykköselle.
Eikö olenkin niin, että jokainen tarvitsee mökkitontilleen rantapömpelin? Minun rantapömpelini olisi  ehdottomasti pelkkä kesähuone ja sijaitsisi ihan veden rajassa. Meillähän on sellainen veteen vajoamassa oleva venevaja, josta saisi ihastuttavan pömpelin.

Jos nyt on käynyt niin ikävästi, että ette tiedä, mikä on pömpeli, en pysty sitä kyllä kovinkaan kattavasti selvittämään. Olen Kouvolan tyttölyseon kasvatti ja meillä oli lyskässä kuvataideluokan perällä sellainen ahdas ja sekava pikkuhuone, jossa yksi seinä oli pelkkää ikkunaa. Siellä pömpelissä säilytettiin keskeneräisiä töitä ja kaikenlaista krääsää. Se oli ehdottomasti yltiötaiteellisen tyttöväen suosikkitila!

No, jotain tällaista olisi mielestäni mahdollista ja ehdottoman asiallista tehdä vanhasta venevajasta. Kuvitelkaa: Valkoinen valoisa pikkuhuone, jossa olisi pehmeä kutsuva sänky päivänokosia varten, ja johon kuuluisi rauhoittava veden liplatus.

Minun on siis pakko ryhtyä rakentamaan rantapömpeliä! Mies huokailee ahdistuneena jo pelkistä pikkuvihjeistä...ei siis puhuta tästä hänelle enää halaistua sanaa...tämä on siis ehdottomasti teidän ja minun välinen salaisuus!

Mies voi kyllä olla ihan tyytyväinen rouvan tuotoksiin...saihan hän oman riemukaarensa.

Rakennelma sijoittunee kasvimaan keskiöön. Kasvimaan aion saada kyhättyä heti kesäloman alkajaisiksi eli ensi viikolla. Naputtelin myös tuolin, mutta se ei ole kuitenkaan valtaistuin Miehelle...koriste vain.

Kasvimaalle istutan yrttejä ja kesäkurpitsoja sekä kylvän ainakin salaatin siemeniä. Yrtit on saaneet vähintään väliaikaisen kodin kukkalaatikoista ja tuoksu on huikean ihastuttava!

Nyt kestetään muutamat ankeat jäätävän kylmät sadepäivät - ensi viikolla on taas helle!

YKSIN MÖKILLÄ I

Mulla on hirveä draivi päällä. Uusin projekti on puutarhaportti tai katos, en oikein tiedä, miksi sitä kutsuisin. Porttikatosta varten olen kaatanut vähintään 30 koivun/haavan rankaa. Eilen illalla sain sivuseinämät ja päätykolmiot valmiiksi.
Tänään olen mökillä aivan yksin...blondin touhuista olisi saanut mehevän Yksin mökillä leffan kasaan...eikä kaikki ole edes vielä ohi.

Työkalut ovat järeät, näin blondin näkökulmasta.

Eihän uskoisi, että olen tehnyt tämän kaiken aivan yksin...Mies ei ole tässä projektissa lainkaan mukana. Ajatteli varmaan, ettei tässä tapauksessa ole kummempia katastrofin mahdollisuuksia. Uskallan olla eri mieltä: Katastrofin ainekset ovat aina läsnä, kun meikäläinen ryhtyy puuhiin.

Siinä se nyt lepää. Nimenomaan lepää...
Tarvitaan vähintään neljä blondia, jotta rakennelma saadaan pystyyn!

Rankan askartelupäivän lohturuokaa ovat uudet perunat ja silli nautittuna tietenkin kertakäyttöastioista. Ei tässä tärkeämpien puuhien keskellä ole aikaa tiskaamiseen.
Nyt taivaalta pudottaa räntää ja rakeita. Kevät keikkuen tulevi!!!