perjantai 1. heinäkuuta 2016

Miehen kosto: Huvivaja




Kun aikoinani suunnittelin ja toteutin Miehen, Sukulaismiehen, Serkkumiehen, Hullunhauskojen ystävien ja blondisiskojen avustuksella huvitusmajani "Salonki Blondin koston" rakentamisen, en suinkaan ajatellut valmistautua miehen vastakostoon. Rakennamme jälleen. Sirkkeli soi ja vasara nakuttaa kaikkien mökkinaapureiden iloksi tällä kertaa puuvajan laajennukseksi. Miesten juttuja!






Nautin taas niin kovin, kun saan olla mukana vääntämässä. Parasta tässä hommassa on se, että emme rakenna mitä tahansa puuvajaa, vaan rakennamme "Huvivajaa".





Jos Mies saa minut innostumaan puuvaja "Huvivajan" rakentamisesta, minä saanen Miehen innostumaan kasvihuoneen rakentamisesta. Kasvatamme kotona kurkkuja kasvihuoneessa, mutta asumme mökillä kesän, joten järkevää olisi kasvatella kurkut ja tomaatit täällä. Meillä on huvitusmajasen rakennuksen jäminä pari ikkunaruutua ja saunaremontin jäminä neljä ikkunaruutua varastoissa lojumassa. Mikä olisikaan parempaa kuin käyttää ne hyödyksi. Kasvihuone tulee ruohonleikkuri yms. värkkien varaston jatkoksi melko aurinkoiseen paikkaan. Olen jo aivan fiiliksissä ja täpinöissäni...näen silmissäni söpön minikokoisen kasvihuoneen täynnä herkullisia vihanneksia, joita Mies hoitaa.......

Vielä tänä kesänä!

torstai 23. kesäkuuta 2016

Revittelyä

Olen vihdoin päässyt alkuun kasvimaallani - tai siis tarkemmin ilmaistuna Blondin Rikka&Ruoho -plantaasillani. Salaatit, tilli, persilja ja ruohosipuli ovat pienenpienillä aluilla. Koska kasvimaata pitää myös vähän "sisustaa", revin vanhoja verhojani suikaleiksi laittaakseni ne narulle roikkumaan. Mies seurasi vierestä touhujani ja totesi  hänelle ominaiseen tapaansa yksikantaan: "Olet kova repimään". Niinpä, jotkut repivät pelihousujaan, minä verhoja, vieläpä todella hyvillä mielin. Meidän blondien kanssa elävät joutuvat reppanat joskus repimään pelihousujaan, mutta ehkä kuitenkin useimmiten repeämään itse. Ajatuksemme juoksu kun sattuu vaan olemaan sellainen, että nauruun repeäminen on ehkä rakentavin ratkaisu. 







 Yrtit ja kasvimaan koristukseksi hankitut pelargoniat sekä lavendelit odottavat istuttamista. Minä odotan sateen loppumista. Onneksi meillä on huvitusmajanen, jossa ruokailu ja kahvittelu on niin tunnelmallista oli sitten sade tai pouta.







Keltainen ei ole ollut koskaan minun värini. Aikoinaan opiskelukämpässäni oli keltaiset keittiökaapiston ovet. Luulin tulevani toimeen niiden kanssa, no tulinkin, kuukauden, jonka jälkeen vuokraisännän luvalla marssin maalikauppaan ja maalasin ovet vaaleansinisiksi. Joten tätä taustaa vasten voitaneen sanoa, että repäisin, kun ostin keltaisia tyynyjä huvimajaan. Siellä ne nyt ovat sulassa sovussa vaaleanpunaisten, vaaleansinisten ja vihreiden kanssa.Meillä muuten rakennetaan taas. Mies laajentaa puuvajaa...tälle rakennusprojektille ei valitettavasti ole keksitty nimeä. Mutta mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, Mies vielä jostain sellaisen repäisee. Minun tekisi nyt mieleni vähän revitellä ja vallan kehuskella...Mies nääs totesi, että "Blondin kosto" on tosi hyvä juttu. Kannatti kuulemma rakentaa!!!! Miehen selkänahastahan se revittiin...hän joutui repeämään vähän kaikkeen sinä kesänä. Joten olen niin kiitollinen.


Mutta rakkaat ihmiset, huomenna on juhannusaatto ja keskikesä! Päivät sen kun lyhenevät ja yöt pitenevät. Joten revitään nyt sitten siitä!!! Eletään kuin viimeistä kesäpäivää.

Ihanaa juhannusta <3







torstai 16. kesäkuuta 2016

Naapurissa

Rantalomalla. Imen itseeni näitä värejä, aaaah! Sininen taivas muutamalla valkoisella pumpulipilvellä koristeltuna, vaalea hiekka, haalean sininen merivesi, auringon kimallus veden pinnassa ja siellä täällä hiukkanen kesän vihreää. Sielu lepää.

















Olemme Pärnussa pikkuisella lomamatkalla. Sää on suosinut...paitsi nyt sataa, siksipä nyt istunkin hotellihuoneessa ja postailen. Ei siis sadekaan haittaa.




Pärnun hiekkaranta muistuttaa mielestäni Floridan rantoja. Täällä on huikean siistiä, paljon virikkeitä lapsille ja sielun ruokaa silmän kantamattomiin. Suosittelen!























Laitetaan varpaat santaan ja annetaan ajatusten viedä. Ja nehän vievät. Olen nauranut täällä vatsalihakseni kipeiksi ja kasvojen ihon naurunkyynelistä kireäksi...pelkästään omille jutuilleni. Mies on myös nauranut näille minun blondijutuilleni. Olen kai taas tehostautunut vaaleatukkaisuudessani.


Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa. Joskus vain oivaltamisessa kuluu aikaa ja tapahtuu sattumuksia, kompurointia ja jopa lankeamisia, mutta ehkä sen pitää mennäkin juuri niin. Kantapään kautta. Hyvää loppuviikkoa teille!

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Pesistä

Mies karkasi kaupunkiin. Lähti kannustamaan Kouvolan pallonlyöjiä voittoon. Minulla on ihan omat ilmaiset pesispelit täällä möksällä. 




























Linnut ovat intoutuneet pesimään taas pihamaalle eri nurkkiin. Räkätit ovat jo saaneet poikaset ruokintavaiheeseen salavan oksan haarassa, västäräkki piiloilee polttopuukasassa, haarapääsky uhmaa maan vetovoimaa korkealla möksän räystään alla ja harmaasieppo on rohkaistunut pesimään lintulaudalle!!!Kaikki lintuset lienevät nyt ykköspesällä joko hautomassa tai ruokkimassa, kakkos- ja kolmospesät odottavat puiden oksilla öiseen aikaan nukkuvia siivekkäitä.





Laittelin Blondin rikka&ruoho -kasvimaatani taas kuntoon talven ja ryöhäävän kevään jäljiltä. Sen olisi saanut räjäyttää pommilla, mutta tyydyin nyhtämään rikkaruohoviidakon ja vaihtamaan muhevat mullat entisten tilalle. Salaatin, tillin, ruohosipulin ja persiljan siemenet putosivat odotettavasti otolliseen maahan...no jää nähtäväksi, millainen sato tänä kesänä tulee. Mikäli Miehen kasvimaalle antama nimi on enne, ainakin rikkaruohot kukoistavat.

En tiedä, mitä pitäisi ajatella, mutta hiukan omituiselta tuntui, kun västäräkki piipahti istahtamaan selkääni kumarrellessani istutuslaatikoiden yllä. Oliko selässäni kärpänen, jonka kävi nappasemassa. (Lieneekö nyt kaupungissa nokkela pesislukkari huomata napata kärpäsen pesien väliltä ryntäilemästä.) Vai, olenko jo niin jämähtänyt tukevien pohkeitteni ja vielä tukevampien reisieni kanssa mökkipihan isänmaahan, että lintukin luulee puuksi. Olisiko minunkin ollut aiheellista karata kaupunkiin?



Tosin vasta eilenhän kaupungissa käväisin. Käväisin ostamassa ne valkoiset pionit, joista mainitsin edellisessä postauksessa. Nyt kävi vain niin, että saan ihan rauhassa kuvitella kasvattavani valkoisia pioneita...vaaleanpunaisia ne sitten ovatkin. En ymmärtänyt, että valkoisen kyltin alla voisi jotain muuta olla! No, ei haittaa, paikka pioneille löytyi huvitusmajasen nurkalta. Nyt kännyt ristiin, että siihen kotiutuisivat.




Mökki on jo pian kymmenen vuotta vanha ja vasta nyt löysin ihanan aurinkoisen ja tuulelta suojaisan paikan keittiön ikkunan alta. Laitoin ikkunalle kukkalaatikon ja pitkän penkin sen alle. Siinä voin istuskella auringossa ja vahtia kasvimaatani.










Kesän alku on ollut tuulinen ja hyytävän kylmä eikä ulkoruokailu ole tullut mieleenkään... huvimajassa on kylmä...jopa sisällä mökissä olemme tarvinneet takkatulta...mutta lämmintä tulee, jopa hellettä, takuuvarmasti. 




Oikein rattoisaa viikonloppua teille kaikille!

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Sekaisin

Millainen ihminen mahtaa olla kesällä, jos on ollut täysin sekaisin keväästä? Kaikki aistit ovat äärimmilleen virittäytyneet. Värit tuoksuvat, kauneuden tuntee lihaksissaan, linnunlaulu maistuu mansikalle, juhannusruusun tuoksun näkee, kasvun aivan kuulee...luetteloa voisi jatkaa loputtomiin. 



Olen niin lomalla. Tänään on satanut ja tuullut huimasti. Nyt illalla paistaa aurinko. Lomalaista ei haittaa vaikka lämpötila on laskenut lähelle kymmentä astetta. 



Olen kaivellut kangasvarastojani tai paremminkin sanottuna vanhoja pöytäliinoja. Vintin ikkunat kaipasivat verhoja. Surautin vintageverhot kasarikankaasta ja pari tyynyä sai samalla uuden päällisen myöskin vanhasta pöytäliinasta...olen tyytyväinen.




Mökkipihalla on niin kaunista, vehreää ja vihreää. Kohta kukkapenkin kasvit puhkeavat kukkaan ja kasvimaalla alkaa itää. Haaveilen valkoisesta pionipenkistä, enkä aio jättää sitä vain haaveeksi. Mökkipihan kuningas aivan huutaa puutarhan kuningatarta seurakseen.





Huomenna, jos Herra suo karautan kaupunkiin noutamaan multaa ja taimia. Tunnen jo käsissäni mullan tuoksun, kuulen pionin kauneuden. Lienee aiheellista esittää kysymys: Millainen tämä blondi mahtaa olla kesällä, kun on ollut jo täysin sekaisin keväästä?


sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Hyppy huhtikuuhun

Harmaasta arjesta, kermavaahdosta ja askartelemisesta

Paljon on taas virrannut Kiurinvirrassa vettä sen jälkeen, kun olen viimeksi postannut mitään. Anteeksi jälleen kerran saamattomuuteni. Talviloma tuli nautiskeltua Aasiassa kuumissa merkeissä ja paluu arkeen on kestänyt jo pitkälti toista kuukautta. Arkea on tässä tullut pohdiskeltua enemmänkin ja nimenomaan sitä, että arjen tulisi olla toimivaa ja riittävän levollista. Sanoin tässä päivänä muutamana Miehelle, että olen onnellinen tylsässä, harmaassa ja niin toimivassa arjessa. Kun harmaa arki on hyvää, juhla onkin sitten vain kermavaahtoa ja hattaraa sen ylimääräisenä kuorrukkeena.



Vähän niinkuin tämä helmikruunuaskarteluni...ei välttämätön, mutta niin ihana hömppäkoriste.




En tullut lopunperin laskeneeksi, kuinka monta helmeä helmikruunuuni upposi, mutta pyöreästi viitisensataa niitä tarvittiin. Purkasin helmet autonistuinmatosta ja maalasin ne ihan siveltimen avulla valkoisella huonekalumaalilla. Kruunun rungon olin jo aiemmin maalannut spraymaalilla kultaisesta valkoiseksi. Pujottelin helmet ohuenohueen metallilankaan ja kiinnitin langat kruunussa oleviin reikiin. Nautin tällaisesta piperryksestä suunnattomasti! 

























Helmikruunun sijoitin olohuoneen kattoon, kun tein viimeisiä sidoksia, ja siihen se sitten jäi. Kruunu on sähköistetty, mutta taidanpa jättää sen ihan kynttiläversioksi, ainakin toistaiseksi.






Nyt puuhaillaan jo ihan muiden projektien parissa. Kevät on hurjan pitkällä, linnut karjuvat puissa, västäräkit keikuttavat pyrstöään eikä Kiurinvirrassa olen enää yhtään jäitä...ei ainakaan meidän mökkirannasta katsottuna. Kohta sormet upotetaan mustaan multaan ja ulkoa ei malteta tulla sisälle kuin nukkumaan.


lauantai 6. helmikuuta 2016

Valaistuvaa helmikuuta

Tajuttoman pitkä ja kylmän haasteinen tammikuu on onneksi ohi. En ole koskaan pitänyt tästä tylsästä joulunjälkeisestä ajasta, mutta toisaalta kyseinen aika on myös mahdollisuus päästä kiinni normaaliin, tasaiseen ja varmaan arkeen. Nyt on helmikuu ja kesä "aika" lähellä...no ainakin lähempänä. Päivällä on valoisaa, talviloma lähestyy ja olo on seesteinen.



















Koti on riisuutunut lähes kaikista joulunajan hörsöistä.

























Helmikuun valo kirkastaa kodin...tosin paljastaa myös joitakin epäkohtia, joita sydäntalven kynttiläkausi on armeliaasti peittänyt. Mutta ei haittaa!




Joulukukkien ja asetelmien jälkeen silmää miellyttävät yksinkertaiset pienet kukkakimput.







Hämykauden loputtua kodin valaistuskin kaipaa uudistuksia. Siinäpä tuleekin meikäläisen uusin ajatus...projekti, jonka Mieskin hyväksyi mutinoitta. Sain rakkaalta blondisiskolta vanhan kristallikruunun rungon, jonka kristallit hän keräsi talteen omia projektejaan varten. Metsästin jonkin aikaa vanhoja autonistuinmattoja saadakseni kasaan riittävän määrän puuhelmiä. Matto löytyi...kiitokset kierrätyshenkiselle taiteelliselle facebook-kaverilleni.

Aion spraymaalata kruunun rungon ja olen jo aloittanut helmien maalaamisen. Puuhelmikruunustani tulee valkoinen. Sen sijoituspaikka on vielä hakusessa. Kotona makuuhuoneessa olisi tilaa, myöskin mökkituvassa kuten mökin yläkerrassakin...Mies sijoittaisi sen Salonki Blondin kostoon. Katsotaan ja sovitellaan.












Toivottavasti voin esitellä valmiin tuotoksen vielä ennen talviloman alkua...talvilomalla en aio miettiä ainuttakaan projektia...heh heh...uskokoon, ken uskoo!