Voihan Suomen kesä!

Tänä kesänä ei ole ollut vaikea heittää small talkia jäykemmässäkään seurassa. En kyllä nyt millään muista, että olisin sellaisessa seurassa ollut, mutta jos olisin ollut, niin puhuttavaa olisi ollut. Kyllä on Suomen kesäsää antanut puheenaihetta. Mitenkäs se menikään...sää on kuin morsian...voi sulhasparkaa. Aika kiukkuista on ollut, itkuista ja vaihtelevaa. Vettä pudottaa lähes joka päivä. Eilen oli kiva sää rakentaa, tänään ukkostaa ja sähkökatkot haittaavat koneiden käyttöä.

Tulikin mieleen lapsuuden ja nuoruuden mökkilomat. Ei ollut sähköä, ei televisiota, ei nettiä, ei kännyköitä...oliko aina aurinkoista - tuskin. Mitä ihmettä silloin tehtiin? Muistikuvat ovat jotenkin utuisia, mutta muistoissani uin aina, kävimme kalassa, luin kirjoja ja piirtelin, sitten vähän vanhempana käsityöt matkasivat mukaan mökille.

Mutta muurikkapömpeli on kaikesta huolimatta tällä hetkellä melko pitkällä. Se olisi jo valmis, mikäli tänään olisi ollut poutaa. Kävimme hankkimassa savunharmaata valokatetta ja samalla pistäydyttiin ihanassa sisustuskaupassa ja lounaalla.

Pömpelistä tulee samanlainen harmaa kuin muutkin pikku tönöt mökkipihalla. Harmaan sävy on aivan sama kuin Kiurinvirran synkkä sävy myrskyisenä päivänä.

Mutta mitä ihmettä nyt tapahtuu? Aurinko pilkistelee pilven rakosesta. Nyt ei muuta kuin rytkyt päälle ja maalaamaan! Heippa!

Edistystä

"On kyllä vaarallista edistyä näin nopeasti - blondi keksii heti uuden projektin, kun tämä on valmis", sanoi Mies touhutessaan muurikkakatoksen rakenteita kasaan. Itse asiassa minulla ei ole osuutta tämän projektin syntyyn. Olin tosin ajatellut, että jonkinlainen pikku katos olisi kätevä ruokapöydän läheisyydessä mökkipihalla. Pääsääntöisesti grillaamme ruuat kuistilla ja ruokailemme huvimajassa, mutta wokkiruualle ei ole ollut järkevää valmistuspaikkaa. No, nyt sellainen on siis työn alla.

Eilen aamulla Mies löhöili puolisen tuntia riippukeinussa ja sitten alkoi tapahtua. Ongimme talon alta kaiken mahdollisen aiemmista rakennushommista yli jääneen materiaalin esille ja aloimme suunnitella, mitä niistä saisi.

Löytyi hirttä, lautaa, vähän kyllästettyä puuta, vaneria ym. No, ei niillä vielä kuuhun päästy, mutta hyvään alkuun kuitenkin.

Perheen jälkikasvu naureskeli tulevaisuuden näkymille: "Mökkipiha on kohta täynnä pieniä tönöjä". Seuraava projektihan on pieni kasvihuone, joka toteutetaan vanhoista ikkunaruuduista.

Tänään sataa ja paistaa vuoron perään, ukkonen jytistää ja rakennustarvikkeet ovat loppuneet. Huomenna menemme ostoksille ja toivomme ylihuomiseksi hyvää puuhailusäätä. Laittelen uutta postausta aiheesta heti, kun jotain raportoitavaa syntyy.

Lämpöistä ja rentouttavaa loppuviikkoa teille kaikille!

Ruma väri

Ei värillä väliä kunhan se on vaaleanpunainen. Olen tehnyt jo pitkään siedätystyötä möksällä. Nimittäin Mies ei, kuten joskus on tullut jo kerrottuakin, voi sietää vaaleanpunaista väriä. Hänen mielestään se on ruma väri. Siedätystä en todellakaan ole tehnyt pahuuttani Miestä kiusatakseni, vaan siksi, että itse olen nyt vain jotenkin tykästynyt kyseiseen väriin.


Muistanette, että meillä oli pari vuotta sitten meneillään kiihkeä jääkaappipakastinkauppa, joka päättyi meidän kannalta hiukkasen nöpelösti. Punainen ranskatar ei saapunut mökkikeittiöön.

























Sen sijaan hankimme tylsän valkoisen Hoover Helkaman ulko-oven viereen hyrräämään. Siinä se on kiltisti hyrrännyt ja tehtävänsä hyvin hoitanut. Kesäsäät heittivät häränpyllyä ja vettä alkoi pudottaa taivaan täydeltä. Märän ja ankean kesäsään lisäksi minulle iski karmea kesäflunssa. Ei voinut eikä jaksanut tehdä pihalla yhtään mitään. Olin jo pyöritellyt päässäni erästä ajatuksenpuolikasta... Kun Miehellä tuli asiaa rakennustarvikemyymälään, käväisin itsekin hakemassa tarvikkeita. Mies tiesi, että haen kontaktimuovia piristääkseni tylsää Hooveria. Hänen ilmeensä oli sanoin kuvaamaton, kun hän näki minut marssimassa autolle iloisesti vaaleanpunaista kontaktimuovirullaa heilutellen.

Piirtelin ympyröitä kertakäyttömukia apuna käyttäen, leikkasin ympyrät saksilla, enkä pyrkinyt täydellisyyteen...käsityön jälki saa mielestäni näkyä. Vaikeinta minulle oli pilkkujen sijoittelu ja varsinkin mittaustyöt, mutta moukan tuuriako lie vai mitä, mutta aika hyvin ne paikkansa löysivät.

En tiedä, millaisen diagnoosin tohtori antaisi, mutta joku rokko Hooveriin iski. Mutta mikä lie Mieheen iskenyt..hänen mielestään pilkutus on ihan kiva ja hauska!!!!!! 

 Vaaleanpunaista meillä on nyt mökillä aika paljon...onhan se niin blondimainen väri...kotona onkin sitten ihan eri meininki.

Mies saa sisustaa

Tänään on ollut huikean upea hellepäivä! Miten hellepäivä olisi järkevintä käyttää? Rakentamalla, maalaamalla, sisustamalla, syömällä Miehen valmistamaa pitsaa, saunomalla ja katsomalla jalkapalloa...tottakai!

Miehen kosto "Huvivaja" on naputeltu ja maalattu.
Nyt ollaan sitten siinä pisteessä, että Mies saa sisustaa huvivajansa ihan niinkuin haluaa, saa valita materiaalit, saa valita värit ja ihan kaiken.

Hän päättää valita luonnon materiaaleja, kotimaista puuta, pääsääntöisesti koivua. Hyvin valittu. Seuraavat päivät tulevat näyttämään, miltä vaja näyttää, kun sisustus on valmis.

Saunominen ja uiminen kruunaa päivän. Vesi on Kiurinvirrassakin jo niin lämmintä, ettei sieltä ole mikään kiire pois. 

Virrasta sitten nousimme katsomaan, kun miehet potkivat palloa vehreällä nurmella. Kiinnostaahan se. Kummallakohan joukkueella on tyylikkäämmän näköinen peliasu? 

Miehen kosto: Huvivaja

Kun aikoinani suunnittelin ja toteutin Miehen, Sukulaismiehen, Serkkumiehen, Hullunhauskojen ystävien ja blondisiskojen avustuksella huvitusmajani "Salonki Blondin koston" rakentamisen, en suinkaan ajatellut valmistautua miehen vastakostoon. Rakennamme jälleen. Sirkkeli soi ja vasara nakuttaa kaikkien mökkinaapureiden iloksi tällä kertaa puuvajan laajennukseksi. Miesten juttuja!

Nautin taas niin kovin, kun saan olla mukana vääntämässä. Parasta tässä hommassa on se, että emme rakenna mitä tahansa puuvajaa, vaan rakennamme "Huvivajaa".

Jos Mies saa minut innostumaan puuvaja "Huvivajan" rakentamisesta, minä saanen Miehen innostumaan kasvihuoneen rakentamisesta. Kasvatamme kotona kurkkuja kasvihuoneessa, mutta asumme mökillä kesän, joten järkevää olisi kasvatella kurkut ja tomaatit täällä. Meillä on huvitusmajasen rakennuksen jäminä pari ikkunaruutua ja saunaremontin jäminä neljä ikkunaruutua varastoissa lojumassa. Mikä olisikaan parempaa kuin käyttää ne hyödyksi. Kasvihuone tulee ruohonleikkuri yms. värkkien varaston jatkoksi melko aurinkoiseen paikkaan. Olen jo aivan fiiliksissä ja täpinöissäni...näen silmissäni söpön minikokoisen kasvihuoneen täynnä herkullisia vihanneksia, joita Mies hoitaa.......

Vielä tänä kesänä!

Revittelyä

Olen vihdoin päässyt alkuun kasvimaallani - tai siis tarkemmin ilmaistuna Blondin Rikka&Ruoho -plantaasillani. Salaatit, tilli, persilja ja ruohosipuli ovat pienenpienillä aluilla. Koska kasvimaata pitää myös vähän "sisustaa", revin vanhoja verhojani suikaleiksi laittaakseni ne narulle roikkumaan. Mies seurasi vierestä touhujani ja totesi  hänelle ominaiseen tapaansa yksikantaan: "Olet kova repimään". Niinpä, jotkut repivät pelihousujaan, minä verhoja, vieläpä todella hyvillä mielin. Meidän blondien kanssa elävät joutuvat reppanat joskus repimään pelihousujaan, mutta ehkä kuitenkin useimmiten repeämään itse. Ajatuksemme juoksu kun sattuu vaan olemaan sellainen, että nauruun repeäminen on ehkä rakentavin ratkaisu. 

 Yrtit ja kasvimaan koristukseksi hankitut pelargoniat sekä lavendelit odottavat istuttamista. Minä odotan sateen loppumista. Onneksi meillä on huvitusmajanen, jossa ruokailu ja kahvittelu on niin tunnelmallista oli sitten sade tai pouta.

Keltainen ei ole ollut koskaan minun värini. Aikoinaan opiskelukämpässäni oli keltaiset keittiökaapiston ovet. Luulin tulevani toimeen niiden kanssa, no tulinkin, kuukauden, jonka jälkeen vuokraisännän luvalla marssin maalikauppaan ja maalasin ovet vaaleansinisiksi. Joten tätä taustaa vasten voitaneen sanoa, että repäisin, kun ostin keltaisia tyynyjä huvimajaan. Siellä ne nyt ovat sulassa sovussa vaaleanpunaisten, vaaleansinisten ja vihreiden kanssa.Meillä muuten rakennetaan taas. Mies laajentaa puuvajaa...tälle rakennusprojektille ei valitettavasti ole keksitty nimeä. Mutta mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, Mies vielä jostain sellaisen repäisee. Minun tekisi nyt mieleni vähän revitellä ja vallan kehuskella...Mies nääs totesi, että "Blondin kosto" on tosi hyvä juttu. Kannatti kuulemma rakentaa!!!! Miehen selkänahastahan se revittiin...hän joutui repeämään vähän kaikkeen sinä kesänä. Joten olen niin kiitollinen.

Mutta rakkaat ihmiset, huomenna on juhannusaatto ja keskikesä! Päivät sen kun lyhenevät ja yöt pitenevät. Joten revitään nyt sitten siitä!!! Eletään kuin viimeistä kesäpäivää.

Ihanaa juhannusta <3

Naapurissa

Rantalomalla. Imen itseeni näitä värejä, aaaah! Sininen taivas muutamalla valkoisella pumpulipilvellä koristeltuna, vaalea hiekka, haalean sininen merivesi, auringon kimallus veden pinnassa ja siellä täällä hiukkanen kesän vihreää. Sielu lepää.

Olemme Pärnussa pikkuisella lomamatkalla. Sää on suosinut...paitsi nyt sataa, siksipä nyt istunkin hotellihuoneessa ja postailen. Ei siis sadekaan haittaa.

Pärnun hiekkaranta muistuttaa mielestäni Floridan rantoja. Täällä on huikean siistiä, paljon virikkeitä lapsille ja sielun ruokaa silmän kantamattomiin. Suosittelen!

Laitetaan varpaat santaan ja annetaan ajatusten viedä. Ja nehän vievät. Olen nauranut täällä vatsalihakseni kipeiksi ja kasvojen ihon naurunkyynelistä kireäksi...pelkästään omille jutuilleni. Mies on myös nauranut näille minun blondijutuilleni. Olen kai taas tehostautunut vaaleatukkaisuudessani.

Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa. Joskus vain oivaltamisessa kuluu aikaa ja tapahtuu sattumuksia, kompurointia ja jopa lankeamisia, mutta ehkä sen pitää mennäkin juuri niin. Kantapään kautta. Hyvää loppuviikkoa teille!